Sää on muuttunut eilisestä, nyt taivas on synkkä ja sataa lunta. Eilen lintsasin LadyFestin suunnittelukokouksesta ja kävin Markun kanssa pitkällä kävelyllä. Kävimme asuntoesittelyssä, tarjolla oli hyvin söpö paritalon puolikas naapurikaupunginosassa Kissanmaalla mutta se on vähän liian kallis. Yritän editoida työn alla olevaa käsikirjoitusta luvun päivässä, mutta joudun kyllä kiristämään tahtia, jotta saan siirrettyä muutokset koneelle ja tekstin luettavaksi eteenpäin. Tänään selvisi, että minun ei tarvitse osallistua englannin vapauttavaan kielikokeeseen, vaan voin hakea suoritusmerkinnän ylioppilastodistuksen perusteella. Ei siis Turkua huomenna.
Kävin lukemassa tehokkaan ystäväni Leo Straniuksen uudenvuodenblogia, se on listannut viime vuoden toimintansa jaoteltuna työhön, opiskeluun, yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ym. ja henkilökohtaiseen elämään. Kuulostaa kolmenkympin kriisiltä, mutta on Leolle ihan normaalia. Ei silti, Oras on jo muutaman vuoden tehnyt vuosikertomuksen toiminnastaan kansanedustajana ja vähän muustakin. Se on tosin tehostanut myös toimintakertomuksen laatimisen siinä mielessä, että sen avustajat auttavat sen kasaamisessa. Minulle viime vuosi merkitsi valintoja, eivätkä ne olleet helppoja. Jos olisin jatkanut samassa työpaikassa, minun olisi pitänyt muuttaa Helsinkiin. Siinä tapauksessa en olisi lähtenyt Unkariin kahdeksi kuukaudeksi, tullut raskaaksi tai opiskellut luovaa kirjoittamista, saati kirjoittanut romaanikäsikirjoitusta. Toisensa pois sulkevat valinnat ovat aina vaikeita, mutta parempi näin.
Vauva on suunnilleen C-kirjainta muistuttavassa asennossa, jalat vasemmanpuoleisten kylkiluiden alapuolella, pylly oikealla ja pää jossain syvällä kohdun uumenissa. Vielä se kääntyilee, mutta ei enää pyöri samalla tavalla kohdussa kuin kuukausi sitten. Terveydenhoitajan mitta-asteikolla iso-keskikokoinen-pieni vauva on kuulemma vähän keskimääräistä pienempi, saa ollakin. Terkka ei antanut edes mitään aikarajaa, milloin pitää jättää reissut Turkuun, oman olon mukaan kuulemma. Ei se vielä vähään aikaan synny.
mun ainoa tehtävä vuodelle 2008 on oppia tajuamaan, voiko teksti olla sekä tiivistä, että kevyttä. Useamman kerran on käynyt niin, että kun teen jotain, josta oon tosi tyytyvätinen, et nyt tiedän todellakin mistä puhun, ja tää oli aivan mahtavasti ilmastu, niin kommenttina on voinut olla et "vähän raskasta välillä". Tämä koskee siis lehtijuttuja. Ehkä haluaisin tehdä sellaisia juttuja, joita itse haluaisin lukea, ja niihin tarjoutuu sitten vain harvoin mahdollisuus koska tiiviin asian kirjoittaminen, jossa on jotain todella uuttakin, vie aikaa. Mutta ehkä on turha toivo yrittää yhdistää jotain mikä muistuttaa teoriaa journalismiin.
ReplyDeleteMutmut, voihan se vain olla, et on joku juju mitä en oo vielä tajunnu, joku näppituntuma mitä en tajuu, missä pitää laittaa ajatus poikki ja tuoda viiheteellisempää väliin. Että voisko oppia?
mun lapsuudenkaverilla on muuten aika hyvä blogi:
ReplyDeletehttp://www.violiisa.com/
Lisää vauvatiedotuksia kaipaan! :-)
ReplyDelete