Chic Lit ja genre

Viidassa on ollut puhetta viihteen ja ’vakavan’ kirjallisuuden ja toisaalta nuorten ja aikuisten kirjallisuuden välisistä raja-aidoista. Samoista aiheista kirjoittivat taannoin myös Hesari ja Ylioppilaslehti. Päätin huvikseni koota yhteen muutaman kriteerin hyvälle chic lit -kirjallisuudelle.

CL on genre, joka kuuluu viihdekirjallisuuden alle ja joka on suunnattu nuorille kaupunkilaisnaisille. Kirjojen päähenkilöt muistuttavat kirjojen kohderyhmää, he ovat 20-30-vuotiaita, työssäkäyviä suurkaupunkilaisia, joiden elämään kuuluvat leimallisesti kuluttaminen ja ihmissuhteet. CL-päähenkilöt ovat itsenäisiä ja vilkkaita. Jos Runotyttö-kirjojen päähenkilö Emilia oli taiteellinen haaveilija, uusissa CL-kirjoissa pääosaan on noussut hänen energinen ja intohimoinen ystävättärensä Ilse.

Chic lit -genren perustajana on pidettävä Jane Austenia. Hyvään CL-tyyliin kuuluu nokkela ironia ja psykologisesti terävä ihmiskuvaus, juuri Austenin tyyliin. Hyvät CL-kirjat ovat myös hauskoja. Naishuumori on etenkin Suomessa vähän harrastettu (ja vähän arvostettu) laji. Suurin osa kirjakauppojen CL-tarjonnasta on käännöskirjallisuutta, vaikka markkinoita kotimaisillekin tarinoille olisi. Ongelma ehkä on, että aidosti suurkaupunkimaista ympäristöä Suomesta ei löydy, eikä Etelä-Helsingin muutaman korttelin muodostama alue riitä kovin monen kirjan tapahtumapaikaksi. Kotimaisiakin lajityypin edustajia toki on, jäljempänä on listattu muutama ehdotus.

Chic litia ei pidetä yhteiskunnallisena kirjallisuutena, koska se käsittelee yksityisen sfäärin piiriin perinteisesti luettuja asioita. Kuitenkin naisten ja miesten välinen vallankäyttö ovat tavalla tai toisella aina mukana hyvässä chic lit -kirjassa. Lajityypin vahvuus on ihmiskuvaus, mutta kuitenkin niin, että huomio on päähenkilön syvien tuntojen sijaan ihmisten välisissä interaktioissa.

Hyväkään chic lit -kirja ei välttämättä ole kovin monitasoinen. Kirjoissa käsitellään vakavia asioita pilke silmäkulmassa, mutta ei välttämättä tuoda aiheiden käsittelyyn mitään uutta. Hyvän chic lit -kirjan pitää olla myös sujuvalukuinen, joten niissä ei myöskään tavallisesti käytetä kirjallisesti kovin uusia keinoja. Kirjalliselta ilmaisultaan ne ovat usein hyvin dialogipainotteisia. CL kirjaa voidaan kutsua myös hyvän(tai pahan)tahtoisesti hömpäksi.

Puhtaaksiviljeltyä chic lit -genrekirjaa tuskin on olemassakaan. Kuten kaikki genret nykyään, myös CL on kaatanut raja-aidat jo aikapäiviä sitten. Aidosti CL-genreen kuuluvat kirjat on kuitenkin helppo osoittaa tyylin, käsittelytavan ja aiheiden mukaan. Vaaleanpunainen kansi pehmeäkantisessa kirjassa ei riitä. Genren harrastajat tietävät mistä pitävät ja haluavat, että heidän odotuksiinsa vastataan, mutta toivottavat kuitenkin lajityyppiä rikkovat teokset tervetulleiksi, jos ne vain tarjoavat hyvän lukukokemuksen.

Chic lit liukuu sujuvasti myös nuorisokirjallisuuden puolelle. Käytän termiä ’nuorisokirja’ tarkoittamaan 20-30-vuotiaille suunnattuja, heidän omaa elämänpiiriään käsitteleviä teoksia, erotuksena varsinaisista nuortenkirjoista. Erityisen hämäriksi lajityyppien rajat käyvät, kun yritetään määritellä nuorisokirjan, tyttökirjan ja CL-kirjan välistä eroa. Tyttökirjaan, samoin kuin CL-kirjaan, kuuluu olennaisena osana päähenkilön kasvu, ehkä sillä erotuksella että tyttökirjan päähenkilö on usein nuorempi. Täsmällistä ikärajaa (päähenkilölle tai kirjan kohderyhmälle) on kuitenkin mahdoton osoittaa. Nuorisokirjaa CL lähenee, kun siinä käsitellään aiheita molempien sukupuolten näkökulmasta. Pääpaino on näissäkin tapauksissa kuitenkin ihmissuhteissa. Esimerkkinä voisi käyttää Jarkko Tontin romaania Luokkakokous - voisiko se olla jonkinlaista miesten chic litia?

Kuten missä tahansa genrekirjallisuudessa, scifi ja fantasia mukaanlukien, myös CL:ssa suurin osa on hyvin heikkolaatuista. Genrekirjoja tuotetaan jatkuvalla syötöllä, sillä se menee hyvin kaupaksi. Kirjalliset arvot ovat toissijaisia. CL:n heikko arvostus johtaa siihen, että harva kirjailija myöntää sitä kirjoittavansa. Näin varsinkin Suomessa, jossa on perinteisesti arvostettu vain ’vakavaa’ kirjallisuutta. Kirjailijat eivät yleensäkään halua leimautua mihinkään genreen, vaan haluavat teoksilleen mahdollisimman paljon erilaisia lukijoita.

CL-genren kulmakiviin kuuluu kuitenkin varsin hyviä romaaneja. Koko genreä ei pitäisi nollata vain sen vuoksi, että se käsittelee yleensä vain naisia kiinnostavia aiheita. Molempien sukupuolten harrastamat dekkarit ovat jo kokeneet arvonnousun, miksei myös chic lit? Tähän loppuun olen muutamia esimerkkejä lajityypistä. Osaa voin suositella, osaa en. Näistä esimerkeistä kotimaiset kirjat edustavat aiemmin mainitsemiani lajityyppien sekoituksia.

Ulkomaiset kertojat:
Candace Bushnel: Sinkkuelämää. Aito ja alkuperäinen, New Yorkin Manhattanille sijoittuva tarinakokoelma. Sisältää hyviä oivalluksia, mutta tyyli jättää kylmäksi, ja henkilöihin on mahdoton samastua.
Helen Fielding: Bridget Jonesin päiväkirja ja Bridget Jones -elämä jatkuu. Genren kulmakiviä.
Jane Green: Vauvakuume. Kolme erilaista naista yrittää sovittaa yhteen työn, perheen ja ihmissuhteet.

Vältä:
Plum Sykes: Manhattanin blondit ja Candace Bushnel: Reittä pitkin. Nämä ovat kai sitä lajityypin bulkkia.

Kotimaiset:
Laura Honkasalo: Tyttökerho. Sisustussuunnittelija ja hänen ystävänsä tekevät uraa ja perustavat perheitä Helsingissä. Kohtuullisen kiinnostava, mutta liian pitkä.
Niina Hakalahti: Hengenahdistusta. Työorientoituneen naisen ja hörhömiehen yhteiseloa Oulussa.
Katja Kallio: Tyypit. Tunnista oma lähipiirisi.
Juuli Niemi: Tule hyvä. Novelleja nuorille ja aikuisille.
Miina Supinen: Liha tottelee kuria. Tämä on pikemminkin outo perheromaani, mutta aiheidensa puolesta sopii hyvin CL:n ystävälle.

Vältä:
Tuula Välipakka: Härkätanssija. Miesystävällä on narsistinen persoonallisuushäiriö.
Kata Kärkkäinen: Jumalasta seuraava. Sama kuin edellä.
Katja Kallio: Sooloilua. Tylsä kirja.