Lukkarina,

ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Edellisestä pesäpallo-ottelusta lienee vähintään kymmenen vuotta, en muista että olisimme lukiossa enää pelanneet. Kaisa ja Tim olivat kutsuneet pelaajaporukan koolle, viime viikolla olivat pelanneet ensimmäisen kerran ja nyt minäkin pääsin mukaan. Yhdellätoista pelaajalla saimme hyvin kolmen pesän pelin pystyyn.

Olin hämmästynyt, miten hyvin porukalta löytyi pelivälineitä, mutta seuraavana aamuna aiheesta äitini kanssa ratikassa puhuessani kävi ilmi, että meilläkin on vanha räpylä ja maila tallessa Diivan harrastusajalta. Otan ne mukaan ensi tiistaina.

Urheilu on vapaaehtoisesti kavereiden kanssa harrastettuna älyttömän hauskaa. Kuulun niihin, jotka inhosivat liikuntaa koulussa, mutta onneksi olen oppinut pitämään siitä aikuisena. Varmaan osasyynä on se, että kunto kohosi balettitreeneissä niin että muihinkin lajeihin on tullut osallistuttua helpommin. Turussa pelasimme yhtenä kesänä korista ja toisina jalkapalloa. No koriksessa vähän alle 160 senttisenä minulla ei ollut kauheasti mahkuja.

Nyt töissä postivuorossa. Euroopan avaruusjärjestö on muuten todellakin tulevaisuuden järjestö, ne lähettää tiedotteet vanhanaikaisella paperifaksilla.