HelsinkiTM

Jouduin tänään pitkän välttelemisen jälkeen käymään ostoksilla Helsingin keskustassa. Päivä sinänsä oli mitä parhain, mutta se alkoi vähän huonosti. Nukuin aamulla niin myöhään (juu, katsoin euroviisujen semifinaalia), että lähdin pilates-tunnille vähän myöhässä, ja unohdin vielä bussikortinkin kotiin. Jouduin käymään automaatin kautta, koska minulla ei ollut käteistä, tietenkään, ja myöhästyin entisestään. Tunnille ehdin nipin napin. Mitä hyötyä on kiirehtiä pää kolmantena jalkana tunnille, jos on vielä kyseisessä lajissa surkea, kysynpähän vaan.

Sattuneesta syystä minulla ei ollut laukkua mukana, vain jumppakassi, joten ajattelin että nyt voin vihdoin hakea sen kauan harkitsemani olkalaukun. Katselin GlobeHopen kierrätyslaukkuja Ruohonjuuressa ja mustavalkoisia, graafisesti kuvioituja kasseja Design Forumilla, mutta en syttynyt. Suomalaisen käsityön sijaan päädyin ostamaan Virossa tehdyn Marimekko-laukun.

Shoppailijana olen surkea harrastelija useimpiin ikätovereihini ja jopa siskoihini verrattuna. Laukku ja toinen päivän isompi ostos, lenkkarit, lähtivät mukaan alennusmyynnistä, mutta ollakseni todella ammattimainen ostelija minulla olisi pitänyt olla S-etukortti Andiamossa, tai Body Shopissa kanta-asiakaskortti mukana (minulla on sellainen, älkää kysykö. Se on Diivalla).

Ymmärrän hyvin, mihin osaan nykyihmisessä vetoaa mainos, jossa matkaileva perhe ei tarvitse matkalaukkuja, ainoastaan Plussakortin. Mutta kun oikeasti pitäisi maksimaalisen edun saadakseen omistaa myös S-etukortti, Stockmannin kanta-asiakaskortti ja kaikki muut mahdolliset kortit, niin kannattaako edes yrittää. Parhaiten shoppailemalla ansaitsee kun jättää tavarat kaupan hyllylle. Saa ainakin liikuntaa.

Korteista vielä. Kuntokeskukseenkin on oma kortti. Motivuksessa käymistä voi pitää eräänlaisena pisteiden kerryttämisenä sitäkin, naisten liikunta on niin sponsoroitua että Kampin kuntokeskuksessa jaetaan milloin naistenlehteä ja suihkusaippuaa, milloin etukuponkeja salaattibaariin. Toinen ylisponsoroitu paikka on samaisen Kampin Narikkatori, jossa kuulemma ei voi liikkua ilman että jotain tarjotaan ilmaiseksi. Tänään se oli ylimakeaa limua. Alennuskupongilla ostettu kevyt salaattiateriakin, jonka otin mukaan töihin, meni pieleen kun tilasin siihen tyhmyyksissäni kaloripommimajoneesikastikkeeen...

Mutta jotain positiivista markkinavoimissakin on. Kampin Narikkatorille pystytetyssä Euroviisukylässä pennut pyörivät ympäriinsä ja tekivät esimerkiksi omia euroviisukaraokevideoita. Niitä katsellessa tuli mieleen, että kyllä kaiken maailman Idolsit voivat oikeasti tuoda teineille rohkeutta ja itseluottamusta esiintymiseen. Karaokea ei lauleta jäykästi seisoskellen, vaan lauluun heittäydytään koko olemuksella. Se on kivaa.