Naapurissa

Kävin tänään vakoilemassa Aleksanterin teatteria. Sehän sijaitsee ihan työpaikan naapurissa, mutta en ole käynyt siellä murrosiässä lopettamieni pianotuntien jälkeen. Semminkin, että olen sijoittanut ison osan käsikirjoituksen tapahtumista sinne. Teatteri on ahkerasti käytössä ja käyttöasteeseensa nähden aivan liian pieni, mutta helsinkiläisen tanssimaailman keskuksena parempi kuin ei mitään. Oli hyvä käydä virkistämässä muistia, en muistanutkaan miten sokkeloinen rakennus on, miten ahtaat käytävät ja miten täynnä ihmisiä.

En ole käynyt treenaustunneilla viiteentoista kuukauteen. Olin tosi huono, melkein naurattaa. 60 minuutin tunti tuntui vähän hätäiseltä ja loppui liian pian. Baletin ihanuus ja kurjuus palautuivat kyllä hetkessä mieleen. Opettajalla oli ruuvi polvessa.

Tunnilla ei ollut liikaa oppilaita ja sarjat olivat sopivasti ihan hiukan liian vaikeita, mikä on minusta hyvä taso treenata. Siinä mielessä ryhmä olisi lupaava, mutta enpä tiedä... opettaja vaikutti kärsimättömältä ja koko touhu hieman kaoottiselta. Sitä paitsi vuorotyössä en pysty treenaamaan säännöllisesti. Menen mieluummin takaisen Virvalle Tampereella, jos hän nyt vielä opettaa.