Mitä jos tiedotusvälineet jättäisivät jokapäiväisen Irak/Palestiina/Afganistan-ruumisuutisoinnin väliin ja pysähtyisivät silloin tällöin kunnolla esimerkiksi Irakin väkivallan edessä? Bodycount-uutiset puuduttavat toimittajia, mutta yhtä lailla radion kuuntelijoita ja tv-katsojia.
Kun syksyllä ahkeroin kirjoittavana toimittajana, asetin itselleni haasteeksi kirjoittaa ilmastonmuutoksen torjumisesta yhtä raflaavan jutun kuin sen seurauksista. En ole vielä kirjoittanut sitä juttua.
Hyvä journalismi on vaikeaa. Se huomaa viimeistään silloin, kun on itse töissä kiireisessä toimituksessa ja yrittää kertoa edes yhden pienen sähkeuutisen ymmärrettävällä tavalla. Hyvät tarkoitukset jäävät mielen reunamille, putkinäköön mahtuu vain seuraava työtehtävä. Huomispäivän kalankääreisiin ei suhtauduta niin kunnianhimoisesti. Kiire ei toimitusta vaihtamalla poistu, kun vähän joka paikassa työtahti on koventunut ja väkeä vähennetty.
Kaikki toimittajat ovat idealisteja, väitän, kyynisinkin politiikan- tai rikostoimittaja myöntää pienen pintaraaputuksen jälkeen tunnustavansa valistuksen ihanteita. Me uskomme, että tarjoamalla maailmasta oikeaa tietoa ihmisille he voivat tehdä oikeita päätöksiä. Muuten koko työssä ei olisikaan mitään järkeä.
Kysymykset "median" (mikä vitun "media"?) yksipuolisista käsittelytavoista voi esittää vain itselleen. Siinä on hyvätkin puolensa.
Suomessa kyllä media seuraa aika huonosti Irakin sotaa verrattuna vaikka Juan Coleen (juancole.com). Kuolleiden määrästä ei saa suomalaisista medioista todenmukaista tietoa.
ReplyDeleteYleensäkin suomalaisten medioiden uutisointi ulkomaiden asioista on aika heikkoa. Onneksi siitä ei ole haittaa, koska esim NY Timesin verkkoversion saa vuodeksi noin 30 eurolla eikä Guardian Weeklykään paljon mitään maksa.