Wednesday, March 26, 2014

Spefin julkaiseminen Suomessa, osa 2

Kirjoitus etenee jälkimmäiseen osaansa. Toisaalla huomautettiin, että Suomen Tolkien -seuran lehti Legolas on tauolla. Pienten ja miksei vähän isompienkin kulttuurilehtien tapauksessa kannattaa tarkistaa lehden tilanne ennen materiaalin lähettämistä: resurssit näiden lehtien tekemiseen ovat pienet, ja joskus niiden ilmestyminen on epävarmaa. Mutta asiaan.


Kotimaista spekulatiivista fiktiota julkaistaan laidasta laitaan

Kustantamisen perusperiaatteet

Kirjailija luo aineettoman teoksen, jonka lisenssejä hän myy eli hän saa tekijänoikeuskorvausta kirjoittamastaan tekstistä (tai myöntää sen muuten julkaistavaksi). Kirjoittaja ei luovu oikeuksista tekstiinsä: tämä on yleinen väärinkäsitys. Hän myy käyttölupia. Kirjailija ei valmista fyysistä teosta. Kirjasta valmistettu kappale ei ole teos vaan kirjan valmistaa kustantaja. Kustantajalla on töissä erilaisia kirjantekijöitä, kuten kustannustoimittajia ja graafikoita, ennen vanhaan myös kirjanpainajia. Nykyään kustantamoilla ei ole välttämättä omia kirjapainoja vaan painotyö ostetaan yleensä erikseen.

Kirjailija ja kustantaja kirjoittavat teoksen julkaisemisesta sopimuksen, kustannussopimuksen. Muitakin sopimuksia on, kuten sopimukset jatko-oikeuksista (esim. käännös- ja elokuvaoikeuksista). Kustannusala on tuulinen, mutta hyvä tekijä ja tarina löytävät lopulta paikkansa.

Kustantamoon kannattaa pyrkiä hyvän kustannustoimittajan vuoksi ja toimittajan vuoksi kustantamoon kannattaa myös jäädä. Kustannustoimittaja on tärkein. Varsinkin aloittelevalle kirjailijalle kustannustoimittaja on elintärkeä, vaikka tärkeä hän on myös kokeneelle kirjailijalle.

Raha ei ole syy, jonka vuoksi kustantamon kirjailijaksi kannattaa pyrkiä, sillä maksettavat ennakot ovat työmäärään suhteutettuna niin pieniä. Tässä maailmassa asioita arvostetaan rahalla, joten ei ihme, että kirjailijat pitävät rahaa arvostuksen osoituksena. Kirjallista arvoa ei kuitenkaan mitata rahassa. "Arvo" ja "hinta" ovat kaksi keskenään hyvin erilaista asiaa, joiden ero kannattaa myös selvittää itselleen ennen kuin haluaa ryhtyä julkaisemaan kaupallisesti. Vain kourallinen kirjailijoita Suomessa elää kirjojensa myynnillä, loput hakevat apurahoja tai tekevät muita töitä.

Tarjolle lähetettävistä käsikirjoituksista julkaistaan noin 1-2 tuhannesta, eli laskennallisesti on vain pieni todennäköisyys saada käsikirjoitus läpi kaupallisella kustantajalla. Todellisuus on kuitenkin muuta kuin numeroita tai tilastoja: käsikirjoituksen laatu ratkaisee.

Suomalaiset kustantamot

Nyrkkisääntö kustantajan lähestymisessä on: selvitä, mitä he ovat kustantaneet aikaisemmin. Runokustantamolle on turha tarjota nuortenkirjaa, ja toisin päin. Suurista yleiskustantamoista WSOY julkaisee erityisesti hyviä YA-käsikirjoituksia. WSOY:n spefikirjailijoita ovat mm. kirjailijakaksikko Anne Leinonen ja Eija Lappalainen sekä Jani Saxell. Otava puolestaan on julkaissut viime vuosina esimerkiksi naisten historiallisia lukuromaaneja, joissa saa myös olla spefiä.

Tammi on vahva suomalainen spefikustantaja, jonka kirjailijoita ovat muun muassa Risto Isomäki, Sari Peltoniemi ja Jyrki Vainonen. Tämän hetken johtava spefikustantamo on Teos, mutta ei niinkään perinteisen scifin ja fantasian kuin erilaisten genresekoitusten ja niin sanotun suomikumman suhteen. Teoksen kirjailijoita ovat mm. Leena Krohn, Tiina Raevaara, Emmi Itäranta ja Jenny Kangasvuo.

Karisto on nostanut profiiliaan viime vuosina ja julkaisee erityisesti lasten ja nuorten fantasiaa. Heidän kirjailijoitaan ovat mm. Hanna van der Steen, Päivi Lukkarila, Anneli Kanto & Terhi Rannela, Magdalena Hai ja moni muu. Myös Gummerus, jyväskyläläinen Ateena ja Robustos julkaisevat spefiä, sekä moni muu.

Suurten ja keskisuurten kustantajien lisäksi Suomessa toimii monenkirjava ruohonjuuritaso pienkustantajia, muun muassa Kirjava (G.R.R. Martinin Tulen ja jään laulun suomennokset), Vaskikirjat (klassikkospefin käännöksiä muun muassa Michael Moorcockilta mutta myös kotimaisia titteleitä, kuten Katri Alatalon ja Anni Nupposen romaanit), Turbator (turkulainen, erityisesti novellikokoelmia), pokkareita julkaiseva Kuoriaiskirjat sekä tietysti Osuuskumma.

Teoksen julkaiseminen ulkomailla

Parhaimmillaan kirjallisuus ei tunne rajoja. Suomalaista spekulatiivista fiktiota on viime vuosina käännetty paljon muille kielille. Myös kirjoittajat ovat innostuneita tavoittelemaan muitakin kuin suomalaisia lukijoita. Johanna Sinisalon sanoin pienen kielialueen ainoa valtti on omaperäisyys. Suomi voi edustaa eksotiikkaa isojen maiden lukijoille.

Jotkun suomalaisetkin kirjoittajat ovat kirjoittaneet teoksensa suoraan englanniksi, kuten Hannu Rajaniemi ja Emmi Itäranta, mutta he käsittääkseni myös asuvat vakituisesti Iso-Britanniassa. Teoksen julkaiseminen ulkomailla vaatii yleensä agentin. Suomessa käännösoikeuksia kauppaavat kustantajien foreign rights -osastot sekä muutama alalla toimiva agentti, oikeastaan tiedän kaksi. Tietysti englanninkielisen julkaisunsa voi laittaa myös itse nettiin ilmaiseksi luettavaksi tai ostettavaksi.

Julkaisisinko itse?

Palvelukustantamot ja omakustanteet ovat vaihtoehto kirjoittajalle, joka ei ole niinkään kiinnostunut kirjoittamaan ammatikseen vaan haluaa vain saada tarinansa kansien väliin. Omakustanne tarkoittaa sitä, että itse työstää tekstin mahdollisimman pitkälle, taittaa kirjan ja suunnittelee siihen kannen, ja sitten pyytää tarjouksen painotalosta kirjan painamisesta. Tällöin kirjailija maksaa painokulut ja huolehtii teoksen jakelusta ja markkinoinnista. Palvelukustanne on vaihtoehto, jos ei osaa tehdä jotakin näistä, mutta se maksaa enemmän. Tamperelainen Mediapinta on tunnettu palvelukustantamo, mutta palveluja kannattaa kilpailuttaa. Nykyään painotalojen palvelut ovat monipuolistuneet, Tampereen Juvenes-painossa pienin mahdollinen kappale-erä on neljä kirjaa! Omakustantajaa varten on olemassa myös oppaita.

Lopuksi

Olen toiminut vapaana kirjoittajana seitsemän vuotta, enkä ole vielä kuollut nälkään. Aina voi yrittää. On hyvä, jos itsetunto ei ole kirjan menestyksestä kiinni (tai yhteiskunnan arvostamista, ulkopuolelta tulevista menestyksen merkeistä ylipäätään). Jos kirjoittaja on kiinnostunut kehittymään tai saamaan teksteilleen lukijoita, kannustan lämpimästi etsimään julkaisureittejä, tarkoittipa se sitten pinkan lähettämistä suuren kustantajan luettavaksi tai novellin tarjoamista paikallisen science fiction -seuran lehteen!

Aiheesta kannattaa lukea myös:

Kustantamisesta: http://kustantaminen.fi/nain-kirja-syntyy/kirjan-syntyprosessi/ Esikoiskirjailijuudesta: http://jiipeekoo.vuodatus.net/lue/2005/07/kuinka-minusta-tuli-kirjailija

No comments:

Post a Comment