Spefin julkaiseminen Suomessa: Jälkikirjoitus

Lukaisin uudelleen pari viikkoa sitten laatimani kaksiosaisen kirjoituksen spekulatiivisen fiktion eli spefin julkaisemisesta Suomessa. Vielä muutama seikka tuli mieleeni. Tämä päivitys on siis eräänlainen disclaimer, jos haluatte.

Vain muutos on pysyvää

Kirjoituksen toisessa osassa mainitsin kustantamojen linjoista. Nykyään trendit muuttuvat nopeasti, myös kirjallisuudessa. Käsikirjoitusta lähettäessään ei voi tietää, osuuko aallon harjalle vai sen pohjaan. Muutama vuosi sitten listoilla jylläsi paranormaali romanssi, sitten dystopia: tänä vuonna niitä ei näy kustantajien katalogeissa juuri lainkaan. Jopa kustannustoimittajan pöydällä seisovan lukupinon korkeus ovi vaikuttaa. Mikä pinon päältä toimittajan käsiin joutuessaan olisi aallon harjalla, pinon pohjalla vuotta myöhemmin voi olla jo passé.

Monesti puhutaan henkilösuhteiden merkityksestä pienessä maassa. Ne ovatkin merkittäviä, mutta vasta pitkällä aikavälillä. Kustantamoissa puhaltavat tuulet vaihtelevat tänä päivänä yhä nopeammalla tahdilla. Kotimaisen kaunokirjallisuuden kustannuspäällikön pesti on sellainen, että siitä usein vaihdetaan muihin tehtäviin, lennossa. Samoin kustannustoimittajat vaihtavat taloja (ja alaa). Vaikka tuntisitkin hyvä ihmisen kustantamossa (tai tunnet jonkun joka tuntee) ei sen sen varaan voi juuri laskea.

Sen sijaan samat ihmiset tulevat vastaan, vuosien kuluttua, uusissa tehtävissä. Kohtaamiset syntyvät kuitenkin yhä kirjallisuuden ympärillä, sillä sellainenkin on kirjallisuus, se ei päästä irti. Kannattaa siis panostaa hyviin käytöstapoihin.

Isona minusta tulee scifi-kirjailija

Ammattikirjoittaja laatii tekstin synnyttämiselle ajan ja tilan. Harrastajakirjoittaja luo teoksen siinä tahdissa kuin se sattuu syntymään. Ammattikirjoittaja pyrkii ennakoimaan ja asettaa tekstin tekemiselle aikaraamit, jotka mahdollisimman hyvin noudattavat tätä luonnollista syntyprosessia. Hänen tapauksessaan ajankäyttöön vaikuttavat kuitenkin kustannusohjelmat ja palikat, joista ne koostuvat, toimittajan kiireet, jopa vuodenajat (kirja-alan vuosi on jostain syystä jakaantunut kevääseen ja vilkkaaseen syksyyn. Talvi on niiden välissä, kesällä ei tapahdu juuri mitään.)

Teosten syntymiseen saattavat vaikuttaa myös kustantajan toiveet, apurahat, yhdessä muiden tekijöiden kanssa sovitut hankkeet ja muu sellainen. Vapaa kirjoittaja ei ole tässä mielessä kovin vapaa. Työlohkot on suunniteltava silpputöiden, apurahojen ja kaiken maailman menojen mukaan. Itse raavin toimeentulon kasaan kirjoittamisen ohella luovan kirjoittamisen opettamisesta, satunnaisesta kustannustoimittamisesta, artikkelien kirjoittamisesta ja arvostelupalveluiden lausunnonkirjoittajana. Myös kaikenlaisia kirjallisuustapahtumia on aika paljon. Jos niitä tosissaan alkaa kiertää niin kuin olen osuuskunnan kautta tehnyt, se käy työstä.

Kannattaa siis harkita, onko fantasiakirjailijan uraa parempi kuitenkin kirjailijafantasia, yksityinen, vaalittujen vapaiden hetkien aarre. On parempi epäillä kirjailijuuttaan päivätyössä kuin epäillä sitä apurahalla. Epäily ei nimittäin poistu mihinkään, vain säännölliset tulot häviävät. Aikaa on, mutta aivot eivät toimi sen nopeammin tai tehokkaammin vaikka päivät tyhjenisivätkin ja lopulta romaanin kirjoittaminen kestää aivan yhtä kauan. Apurahat lämmittävät hetken mutta eivät todista mitään.

Sillä ammattikirjoittajan on luotettava samaan todistukseen kuin harrastajakirjoittajan. Jos on tehnyt aiemmin hyvää jälkeä, voin tehdä vastaisuudessakin. Jos olen ennenkin pystynyt tähän, pystyn nytkin. Muuta ei oikeastaan ole, sillä kirjoittaja harvemmin luottaa muiden kehuihin.

Kirjoittaja kannattelee teostaan.

Lopuksi: Kirjoittajan viisi käskyä. (Koska kaikki rakastavat listoja.)

1. Kirjailijan tärkein työväline on aika. Tarvitaan aikaa. Samalla se on kaikkein vaikein läksy opittavaksi. Joudun opettelemaan tätä uudelleen ja uudelleen. Haluaisin, että kaikki valmistuisi heti. Tuskin on monta kirjoittajaa, joka olisi kiittänyt toimittajaa hylsystä, vaikka syytä olisi.

2. Kirjoittaminen on työtä. Leipätyötä se on silloin, kun sitä tekee ammatikseen, vain huonommin palkattua. Sanoin tämän aiemmin ja sanon sen nyt: hinta ja arvo ovat tässä maailmassa kaksi keskenään hyvin erilaista asiaa. Opettele näiden asioiden ero ennen kuin ryhdyt ammattikirjoittajaksi.

3. Opettele luopumaan. Jos lukee ja kirjoittaa paljon, se on pois kuntosaliharjoittelusta, baarissa istumisesta, lasten kanssa leikkimisestä, siivoamisesta.

4. Opi kirjoittamaan odottamatta suotuisia olosuhteita, apurahaa, äitiyslomaa, eläkettä.

5. Mene ulos. Liiku. Jaksat paremmin.