Kasarin parhaat: Scifi ja fantasia musiikkivideoissa, osa 2

Hyvää pitkäperjantaita! Täältä pesee kirjoituksen toinen osa, kuten luvattu.

David Bowie MTV-aikakauden ikonina

Avaruusolentoja ja seksikkäitä vampyyreja

On ongelmallista nostaa esiin vain yhtä vuosikymmentä artistilta, jolla on niin pitkä ura ja laaja tuotanto kuin David Bowiella. Scifiartistina David Bowie on parhaiten tunnettu 1970-luvun tieteiseepoksistaan Ziggy Stardust ja Diamond Dogs. Sanoittajana Bowie otti vaikutteita mm. William Burroughsilta, Robert Heinleinilta ja George Orwellilta. Hänen kappaleidensa maailmaa on myös verrattu Michael Moorcockin ja Philip K. Dickin tieteiskuvitelmiin.

Bowien ura scifi-elokuvissa oli alkanut jo 1970-luvun puolella, kun Mies toisesta maailmasta sai ensi-iltansa vuonna 1976. Kapeakasvoinen laulaja sopi hyvin kotiplaneettansa tuhoa pakenevan alienin rooliin. Elokuva voitti mm. Hugo-palkinnon seuraavana vuonna. Kahdeksankymmentäluvulla Bowien elokuvauran nousut ja laskut vuorottelivat hänen muusikonuransa nousujen ja laskujen kanssa.

Seitsemänkymmentäluvulla ahkerasti levyttänyt Bowie julkaisi kahdeksankymmenluvun aikana vain neljä studioalbumia. Bowie oli kuitenkin yksi tärkeimmistä 1980-luvun musiikkivideoaikakauden artisteista. Scifi- ja fantasiateemat ovat Bowien sanoitusten ja musiikkivideoiden valtavirtaa myös 1980-luvulla. Ashes to Ashes -kappaleen (albumilta Scary Monsters, 1980) technicolorvideolla laulaja vuoroin heiluu vieraalla planeetalla jonkinlaisessa Kermit-sammakon klowninpuvussa, vuoroin hapuilee pehmustetun sellin seiniä. Kappaleessa esiintyy jo Bowien ehkä kuuluisimmassa kappaleessa Space Oddityssa tutuksi tullut majuri Tom, tuo poloinen astronautti, joka on tuomittu kiertämään maailmankaikkeutta avaruusaluksellaan.

Saako ajatus seksikkäistä vampyyreista Houkutus-genreen kyllästyneen nykykatsojan jo irvistämään? Syytä ei ole, sillä Verenjano (Hunger, ohj. Tony Scott, 1983) on oikeasti tyylikäs elokuva, jossa kolmesataavuotias vampyyri David Blaylock tulee luojansa (Catherine Deneuve) hylkäämäksi. Hän kertoo tarinansa lääkärille (Susan Sarandon), joka tulee vedetyksi mukaan vuosisatoja kestäneeseen valtapeliin. Mukana Bowien hienosti toteutettu vanhenemiskohtaus sekä Deneuven ja Sarandonin välinen lesboseksikohtaus!

Kappaleen "Loving the Alien" (albumilta Tonight, 1884) video ei ole varsinaisesti scifistinen, mutta surrealistinen se on. Vakavasti aliarvostetun kappaleen muuntosoinnut vievät kuuntelijansa toiseen maailmaan vielä tänäkin päivänä. Virallisen musiikkivideon lisäksi kannattaa tsekata Youtubesta Glass Spider -kiertueen live-esitys hupsuine taustatanssijoineen ja hämähäkkilavasteineen. Kahdeksankymmentäluvusta harva jos yksikään artisti selvisi tyylikkäästi. Kiertue oli yleisömenestys, mutta kriitikot naureskelivat lavashowlle. Kuuleman mukaan Bowie oli itsekin kiertueen lopussa niin kyllästynyt hämähäkkiin että poltti sen jossain niityllä.

Peikkojen kuningas

Elokuvassa Labyrintti (The Labyrinth, ohj. Jim Henson, 1986) Nuori Sarah (Jennifer Connelly) joutuu vahtimaan vauvaikäistä velipuoltaan, kun vanhemmat lähtevät ulos. Vauva huutaa ja Sarah lausuu ääneen toiveen, että peikot tulisivat viemään se pois. Salama iskee ja toive toteutuu: kun tyttö seuraavan kerran tulee katsomaan lastenhuoneeseen, veli on poissa ja huone vilisee peikkoja. Kun Sarah vaatii palauttamaan vauvan, peikkojen kuningas (David Bowie) ilmestyy kertomaan tytölle, että tämän on itse ansaittava vauva takaisin. Sarahin täytyy löytää tiensä labyrintin läpi peikkojen kaupunkiin, jotta hän voi vapauttaa veljensä.

Muistan, miten lapsena ihailin Sarahin huonetta. Kahdeksankymmentäluvun suomalaisessa lastenhuoneessa ei todellakaan ollut niin paljon kauniita tavaroita, leluja, peilejä saati lapsilla koruja. Peikkojen kuninkaana Bowie on kasaripop-tähden arkkityyppi villiä kampausta, silmämeikkiä ja tiukkoja sukkahousuja myöten. Sarahin perhe ja kuningas ovat ainoat ihmisnäyttelijät, peikot on toteutettu Jim Henson -studion nukeilla. Muuttuvan labyrintin kulissit ovat joissakin kohtauksissa hieman kepoisen olosia, välillä herää kysymys, miksei Sarah vain kaada seiniä ja painele menemään.

Labyrintti-elokuva on noussut perheessämme uuden sukupolven suosioon, kun lapsi halusi nähdä sen. Elokuva kestää yllättävän hyvin katsomisen kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen aikuisen silmin. David Bowien alkuperäiset laulut eivät ole "oikeiden" Bowie-laulujen veroisia mutta tempaavat yhä mukaansa aikakaudelle tyypillisine syntikkasoundeineen. Labyrintti osoittautui aikanaan kaupalliseksi pettymykseksi, mutta toisaalta elokuva on saanut vuosikymmenien aikana jonkinlaisen kulttistatuksen. Lisäksi se täyttää edelleen tehtävänsä houkutella nuoria tyttöjä David Bowien musiikin faneiksi.

Kirjallisuutta:

Loving the Alien: David Bowie's History of Science Fiction Film By Genevieve Valentine, 22. April 2013