Ensimmäinen ja viimeinen joulu vanhassa kodissa on nyt vietetty. Tapaninpäivän kunniaksi lähdemme vielä tänään kyläilemään naapuriin. Muutto on sovittu viikon päähän. Lumista metsämaisema tulee ikävä, omakotitaloja ja autoja ei.
Ensimmäistä kertaa jouduin itse kokkailemaan jouluruoat, onneksi meillä oli aattona mitä parhain jouluvieras, joka toi puolet tarjoiluista. Vähän yllätyin siitä, miten kolme päivää saa menemään kauhanvarressa. No siivoaminen jäikin sitten vähemmälle. Joulukoristeitakaan emme juuri ripustaneet. Joulukuun 1. päivä laitoin joululiinan pöydälle, ja kun Alma oli yrittänyt kiskoa sen (ja kukkaruukut) alas, otin sen pois ja päätin, että ehkä ensi jouluna. Sama koskee kynttilöitä.
Tänään vedin lasta pulkassa lumisella suolla ja heitin mielessäni hyvästejä lähiölle. Kunhan remontista selvitään, Kalevassa arkemme ainakin helpottuu. Tuntuu uskomattomalta muuttaa taas kaupunginosaan, jossa on esimerkiksi kirjastoja, kauppoja ja pankkiautomaatti! Kirjaan näitä tuntemuksia ylös tänne, jotta muistaisin, miksi ikinä ikinä ei pidä muuttaa lähiöön (unohdan sen kuitenkin puolessa vuodessa).
Olen perustanut muuton ja tulevan vuoden kunniaksi uuden blogin, joka toivottavasti kasvaa ja kehittyy ajan myötä. Tervetuloa vierailulle: http://kotikirjasto.blogspot.com
No comments:
Post a Comment