Eräällä ystävälläni on taipumusta ahdistua suunnattomasti, jos joku tuttava vuosien takaa ottaa yhteyttä. Hän ehkä pelkää, että kanssakäyminen loittonemaan päässeen vanhan ystävän kanssa olisi jäykkää tai epäluontevaa. Vuosien kurominen umpeen keskustelussa taas vaatii aikaa ja voimia. Kiireisenä ihmisenä hän ei arkeensa tietenkään tällaisia kohtaamisia saa mahtumaan, joten ne on järjestettävä omalla, erikseen sovitulla ajallaan.
Minulla on täsmälleen päinvastainen asenne, koska tiedän, että oikeasti ihminen ei juuri muutu enää aikuisena. Elämäntilanteet saattavat olla erilaisia, mutta pohjimmiltaan ihminen on tismalleen samanlainen, riippumatta siviilisäädystä, asemasta ja lapsien lukumäärästä. Raskas vaihe perheessä tai vaikea tilanne duunissa tekee kenestä tahansa kireän ja hankalan, mutta sekin johtuu enemmän ulkoisista olosuhteista kuin ihmisestä itsestään.
Tämä kaikki vain johdatuksena siihen, että elämä tuntuu loputtoman samanlaiselta päivästä ja kuukaudesta toiseen. Vaikka on muutoksiakin tapahtunut, isojakin. Nopein muutos näkyy tietenkin lapsessa, joka puolessa vuodessa on muuttunut vauvanpylleröstä ketteräksi, hoikaksi, ilmeikkääksi pikkulapseksi. Muutokset lapsissa tapahtuvat niin nopeasti, että niitä harvemmin seuraamaan pääsevät aikuiset eivät millään pysy kyydissä. Ei kannata edes yrittää. Pari viikkoa sitten puhuttelin tuttavapariskunnan tytärtä, ja vasta kun hänen isosiskonsa saapui paikalle, tajusin, etten puhunutkaan sen siskoksen kanssa kuin luulin. Pienempi seisoi trampoliinin kalvolla ja näytteli irronneita etuhampaitaan, isompi oli ehtinyt jo kouluun...
Vaihdoin PC:n Macciin. Muutos sekin.
Ilmoittauduin kahdeksatta vuotta läsnäolevaksi opiskelijaksi Turun yliopistoon ja käyn nyt itsenäisesti sellaisia pakollisia kieliopintoja, jotka olisi kannattanut tehdä pois jo ensimmäisenä opiskeluvuonna. Olen viittä vaille valmis kandi, kun nyt saisi jotkut paperit, niin voisi suunnitella jatkoa. Täyspäiväisestihän en ole koskaan yliopistossa opiskellut vaan ammattikorkeakoulu, duuni ja lapsi ovat olleet siinä välissä. Liittoon ilmoitin jatkavani hoitovapaalla vielä vuoden loppuun.
Suunnittelemme muuttoa lähiöstä takaisin keskikaupungille. Iloitsen jo etukäteen muutosta, saan käydä meidän kaikki tavaramme taas lävitse. Muutenkin elämä tuntuu seesteisemmältä, valoisammalta, järkevämmältä kuin vauvavuotena. Vauvan hoito ja imetys käyvät mielenterveydelle, en suosittele sitä kenellekään.
Olen jättämässä luottamustoimeni Suomen Tieteiskirjoittajien puheenjohtajana. Teen palveluksen omalle kirjoittamiselleni sillä tavalla. Toinen palvelus voisi olla tämän blogin säännöllisempi päivittäminen. Asioiden kirjaaminen näkyviin helpottaa ajattelua.
Pakko kommentoida tuota, ettei ihminen muutu aikuisiällä. Noh, ehkä noin käy joillekin, että pysyvät suht samanmoisina, ovat sillä lailla persoonallisuudeltaan jäykähköjä. Mutta omasta pitkästä kokemuksesta ammentaen voin sanoa, että monet ihmiset muuttuvat vuosien varrella hyvinkin paljon. Tämä ei tietenkään tapahdu automaattisesti, vaan ihminen voi antaa itsensä muuttua tiettyjen tapahtumien, ihmissuhteiden ja oman panostuksensa kautta. Osa ihmisistä porskuttelee läpi tapahtumien ja ihmissuhteiden sen kummemmin muuttumatta, mutta osa muuttuu. Tunnen ihmisiä hyvin läheltä itseäni (ja minä mukaan lukien), jotka ovat muuttuneet hyvin, hyvin erilaisiksi siitä, mitä olimme 25-vuotiaina ja mitä nyt kun olemme tuplasti enemmän.
ReplyDeleteMinusta itse asiassa olisi tosi surullista, jos en olisi muuttunut pohjamutia myöten (sama pätee muuttuneisiin läheisiini). Olisin nyt aivan mahdoton ihminen niin muille kuin itselleni. Olen myös nähnyt, kuinka ihminen voi muuttua vielä vanhanakin hyvin paljon - positiiviseen kasvunsuuntaan.
"Entiseen" elämään kuuluvia ihmisiä sen sijaan on ihan mukava tavata pitkien aikojen jälkeen ja nähdä, kuinka he ovat muuttuneet. Se on ihmeellistä ja virkistävää.
Minäkin olen sitä mieltä että kyllä ihmiset muuttuvat, vaikka toki pohjalla on perusluonteenpiirteitten tukiranka, joka luultavasti suurimmaksi osaksi on ja pysyy. Tuli mieleen miten olin eksäni kanssa 13 vuotta ja koin että tavallaan hän oli useita eri miehiä tuona aikana. En tiedä, tuntuiko hänestä samalta minun suhteeni.
ReplyDeleteVanhojen tuttujen tapaamiseen liittyvät tunteet saattavat vaihdella senkin mukaan, onko tyytyväinen itseensä ja elämäntilanteeseensa.