Lasilähiö

Putkiremonttia paossa Arabianrannassa. Mies on töissä Tampereella, minä lapsen kanssa kolmatta viikkoa mummolassa. Tosin mummo puuttuu, se asustaa miesystävänsä luona. Meillä on mukavat oltavat, pieni saunallinen kolmio ihan itsellämme. Tosin viikot yksinhuoltajana tuntuvat käyvän vähän pitkiksi.

Arabianranta on kummallinen paikka. Tämä on uusi kaupunginosa, talot on rakennettu suht samaan aikaan, rakennuskanta ei ole kerrostunut pikkuhiljaa niin kuin kaupungin keskustassa. Suunnittelijat, arkkitehdit ja rakennuttajat ovat istuneet saman pöydän ääreen ja miettineet, mitä ihmiset haluavat uudenlaiselta kaupunkielämältä: keskustan läheisyys, luonto, luovuus, läheinen yliopistokampus, työpaikkoja, joskin niitä on kai syntynyt vähemmän. Lapsiperheitä on muuttanut alueelle paljon, niin kuin aina uusille asuinalueille, lapsia on kaksi kertaa niin paljon kuin Helsingin kaupunginosissa keskimäärin. Isot pihat, taiteeseen heti rakennustöiden alkuvaiheessa satsattu-2 prosenttia. Eri asumisperusteet kunniaan: yhteispihoja ympäröivät niin omistus- kuin vuokra-asunnotkin.

Lasitetut parvekkeet ovat hauskannäköisiä, kuin olohuoneita rottinkikalusteineen, kukkalaatikoineen ja lyhtyineen. Suurimman osan vuotta niillä ei oleile kukaan. Kun vaikka saunaporukka vilvoittelee parvekkeella, mekkalointi kuuluu kaikkiin asuntoihin, ja parvekkeen ovet vedetään kiinni. Vain silloin tällöin joku aamupäivävapaasta nauttiva nainen kattaa aamukahvin pienelle pöydälle niin, että ohikulkijat voivat sen nähdä. Parveke on siisti ja soma, pöydän päälle on levitetty liina, täydellinen paikka nauttia raikkaasta ilmasta ja säleikön läpi tunkeutuvasta auringonsäteestä. Lintuja täällä on ihmeen vähän, katujen vierille istutetut puut vasta lapsenkorkuisia taimia.

Toki täällä on helppoa olla lapsen kanssa, paljon helpompaa itse asiassa kuin kotona Kalevassa. Ei tarvitse ahtautua pieneen hissiin rattaiden kanssa, ja aina kun menee pihalle, siellä on leikkitovereita. En vain tiedä, viihtyisinkö täällä itse pidemmän aikaa. Täältä puuttuu kaikki kerroksellisuus, vuosikymmenten merkit ja ajan patina. Kaikki elämä on tänne tuotua, niin kuin kaupungin viheryksikön istutukset, kannettu laatikoissa ja lätkäisty paikoilleen. Vasta ajan kanssa näkee, menestyvätkö istutukset vai näivettyvätkö ne pois.