Perheroolissa

Kummitäti lähettää ulkomailta lapselle lahjan. Se saapuu valkoisessa kirjekuoressa ja nauhalla koristetussa paketissa, nauha kiinnitettu valkoiseen pakettipaperiin vihreä-puna-valkoisella kärpässienitarralla. Paketin sisältä paljastuu xylofoni ja puinen malletti, jolla sitä soitetaan.

Tunnen kaipuuta ja arvostusta kummitädin elämäntapaa kohtaan. On niitäkin, joiden ei tarvitse pyyhkiä matolta kakkaa ja lattialta pissaa, joilla sattuneesta syystä ei ole miestä tai lapsia. Heidän ei tarvitse ostaa asuntoa, vaikka keskiluokkaan kuuluisivatkin, sillä keskiluokan (ainakaan kaikkein tiukimmat) rajoitukset eivät koske heitä. He voivat säästää ansaitsemansa rahat ja muuttaa Italiaan kirjoittamaan runoja.

Aniharva tekee niin, paatuneinkin sinkku yleensä singahtaa naimisiin ja laittaa lapsia heti, kun tilaisuus tulee. Vapaat, lapsettomat naiset ja poikamiehet ovat vähemmistössä, siksi heidän on vaikeampi löytää omia tapoja elää elämänsä. Miehillä on ehkä enemmän esikuvia kuin naisilla. Keskiluokan odotukset ja ote pitää, se ei laske irti, vaikka me nuoret aikuiset olemme syntyneet vauraampina kuin yksikään edeltävä sukupolvi, ja kaikki reitit ovat olleet meille avoimia. Ne sulkeutuvat, kun ensimmäinen lapsi syntyy.

Sukupuoliroolit ovat ehkä ahtaat, mutta vielä ahtaampi on suomalainen käsitys siitä, millainen on oikeanlainen perhe. Suomen kokoisessa maassa on kerrallaan vain yksi totuus siitä, miten lapset on hoidettava oikein. Siihen verrattuna kotiäiti/uraäitikeskustelu on pieni vivahde-ero, samanlainen kuin kesto- vai kertakäyttövaippa-keskustelu tai Reimatec- versus Lassie-ulkohaalari.

Lapsiperheellisen, on hän sitten naimissa tai yksinhuoltaja, on asetuttava aloilleen, mieluiten hankittava oma asunto, oltava kunnollinen, työssäkäyvä, ahkera. On vältettävä kaikkea sopimatonta, nautittava alkoholia kohtuudella (tai pienen lapsen äitinä ei mieluiten ollenkaan, muuten katsotaan pitkään), pukeuduttava aikuismaisesti. On hankittava kanta-asiakaskortti, ja auto, jos suinkin on varaa. Liityttävä keskiluokkaan.

Rooliodotuksista on turha syyllistää vain niitä, joilla lapsia syystä tai toisesta tällä hetkellä on, he eivät niitä yksin ole keksineet. Se on vähän sama kuin syyllistäisi naisia siitä, että mitäs olette syntyneet naisiksi, kun niillä on kerran huonompi yhtiskunnallinen tai taloudellinen asema. Keskiluokan paineet koskevat melkein kaikkia, koska vain keskiluokkainen tapa kasvattaa ja hoitaa lapsia on oikea ja turvallinen, piste. Ja yleensä ihmiset kuitenkin jossain elämänsä vaiheessa haluavat lapsia (paitsi Lauri 22 v. on tietysti eri mieltä). Aikojen saatossa ei ole keksitty perhettä parempaakaan tapaa järjestää sosiaalisia suhteita niin, että ihmiset eivät lopulta jäisi yksin, etteivät he joutuisi kokemaan yksinäisyyttä.

Toki (melkein) kaikki kaipaavat läheisyyttä ja toisen ihmisen seuraa, mutta monet säilyvät siitä huolimatta, jos eivät itsenäisinä, niin riippumattomina: pystyvät olemaan ystäviä, pysymään ystävinä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Pitämään omat kiinnostuksen kohteensa, ystävänsä ja harrastuksensa.

Hetkinen. Eikös sen pitäisi olla mahdollista myös lapsiperheessä?