Täällä taas, Finnconissa siis. Tänä vuonna kirjallisuudentäytteiseen con-ohjelmaan lomittuu 2-vuotiaan nukuttamista ja syöttämistä hotellihuoneessa. Käytänkin tilaisuutta hyväkseni paitsi akkujen lataamiseen, myös raportoimiseen suoraan paikan päältä. Saavuimme Jyväskylään itse asiassa jo eilen, mutta varsinainen con alkoi vasta tänään. Eilen mies osallistui tutkijatapaamiseensa ja minulla oli ilo treffata pari tuttua kirjoittajaa, jotka osallistuivat Jyväskylän Kesän Kuultavia-ääninovellikilpailuun.
Päivä on ollut kuuma, Jyväskylässä oli tänään jo aamulla 23 astetta lämmintä. Finnconin järjestäjät ovat joutuneet kohtaamaan saman ongelman kuin monissa suomalaisissa kodeissa kesällä 2010: rakennukset on suunniteltu keräämään niin paljon lämpöä ja auringonvaloa kuin mahdollista, eikä koneellista ilmanvaihtoa juuri tunneta. Kuumin kesä 75 vuoteen on niittänyt uhreja con-vieraiden joukossa, ja ensiksi ratkaistavaksi asiaksi joka ohjelmanumeron kohdalla on muodostunut se, miten saada tapahtumavieraille tarjoiltua tarpeeksi vettä ja hengitysilmaa. Kirjailijatalon ohjelma siirrettiin suosiolla ulkotiloihin, johon talon puutarhan puoleinen terassi tarjosi oivalliset, joskin ahtaat puitteet.
Finncon-perjantai oli ohjelmaa täynnä. Tutkijatapaamisessa akateemisia papereita proseminaaritöistä väitöskirjan artikkeleihin kommentoivat Markku Soikkeli, Frans Mäyrä ja Liisa Rantalaiho. Kirjailijatalolla keskusteltiin Hugo-palkintoa vuonna 2010 tavoittelevista novelleista. Lisäksi ohjelmassa oli tutustumisretki hiukkaskiihdytinlaboratorioon.
Myös Suomen Tieteiskirjoittajien tapaaminen pidettiin Kirjailijatalon tiloissa. Nova-sijoittuneille kirjoittajille järjestettiin palauteseminaari, jossa osallistujat saivat kommentoida toistensa tekstejä. Kotimainen kunniavieras Sari Peltoniemi puhui otsikolla Kirjoittamiseni juuret (tämä ohjelmanumero meni minulta ohitse, sillä häärin tuolloin kirjailijatalon keittiössä). Ulkomaiset kunniavieraat Pat Cadigan ja Ellen Kushner jakoivat runsaslukuiselle yleisölle viisauttaan kirjoittamisen taidosta, allekirjoittaneen haastattelemina.
Keskusteltavaa riitti, sillä kirjailijavieraamme ovat työskentelytavoiltaan erilaisia: Ellen Kushner luottaa vertaistukeen, -kritiikkiin ja keskusteluun (hän kuulemma ajattelee parhaiten puhuessaan), kun taas Cadigan ei näytä tekstiä kenellekään ennen kuin se on valmis. Pulmatilanteessa hänen on itse löydettävä tiensä ulos, sillä kukaan toinen ei voi sitä hänen puolestaan tehdä kuitenkaan.
Pat Cadigan sanoi olevansa enemmän lyhyen proosan kirjoittaja, kun taas Ellen Kushner kertoi, miten hänen useat novellinsa ovat muistuttaneet enemmän romaanin lukuja. Yhtäläisyyksiäkin molempien uralta löytyy. Molemmat ovat olleet pitkään osa sf-fandomia ja luoneet sen kautta arvokkaita kontakteja. Kumpikin on kirjoittanut myös tilaustöitä, Kushner "luo oma seikkailusi" -kirjoja ja Cadigan elokuvien romaaniversioita sekä elokuvien maailmaan sijoittuvia tarinoita. (95 000 sanan tavoitteen täyttäminen kysyy muuten kekseliäisyyttä. Eräästä tällaisesta kirjastaan Cadigan totesi, että henkilöt olivat hyvin taipuvaisia introspektioon...)
Kirjoittaja ei työskentele tyhjiössä, vaan häntä auttavat monet ihmiset. Pat Cadigan muisti muiden muassa ystäväänsä ja mentoriaan Robert Heinleinia, Ellen Kushner puolestaan kiitteli pitkäaikaista toimittajaansa Ellen Datlowia (joka meillä oli kunnia saada Jyväskylään kunniavieraaksi kolme vuotta aikaisemmin). Kirjailijat kehottivat yleisössä istuvia tulevia kirjoittajia löytämään oman lajinsa ja ne keinot, jotka toimivat kunkin kirjoittajan kohdalla. Yleispäteviä sääntöjä tekstin tekemiseen ei ole. Tekstejä kannattaa lähettää pelottomasti eteenpäin, sillä hylkäämistä ei käytetä kirjoittajaa vastaan. Pitää vain yrittää uudelleen.
Iltapäivä päättyi Nova-palkintojenjakoon. Aloitteleville kirjoittajille suunnattu kilpailu järjestettiin tänä vuonna 11. kerran. Vuoden 2010 Nova-palkinnon voitti jyväskyläläinen kirjoittaja Tomi Jänkälä novellillaan "Uralin sininen". Toiseksi tuli porvoolainen Jaana Lehtiö novellillaan "Palautus" ja kolmanneksi espoolainen Anna Malinen novellillaan "Vihat". Kilpailuun osallistui 96 kirjoittajaa yhteensä 128 novellilla.
Tuomariston mukaan kisan kärki oli tällä kertaa tasainen, mutta kymmenen kärki nousi melko selkeästi erilleen. Kaikkien finalistinovellien tarinakaaret ovat eheämpiä kuin edellisinä vuosina, mutta ongelmia oli kuitenkin henkilöhahmojen syvyydessä. Suosittuja teemoja tänä vuonna olivat lisääntyminen, ekologia, eläinten oikeudet ja vuodesta toiseen kirjoittajia kiehtova aihe, elämän ja kuoleman välinen raja ja sen ylittäminen suuntaan tai toiseen.
Ohjelman lisäksi seurasimme perjantaina yhdistyksemme lehden Kosmoskynän vaiheita postin hukkaamana pakettina (puhelimen välityksellä), ihailimme kunniavieraiden viuhkoja, juoksimme lapsen perässä kirjailijatalon puutarhassa ja tapasimme viehättävän Ievan Latviasta. Huomenna jatketaan.
No comments:
Post a Comment