Sunday, November 11, 2007

Naiskulttuuri ja pienkustantajat

Ostin tänään Tiitu Takalon piirtämiä ja toimittamia sarjakuvia tekijältä itseltään. Takalon oma Nurin-kokoelma maksoi viisi euroa ja hänen toimittamansa Irtoparta kolme euroa. Pidän omakustannesarjakuvasta, sitä on Tampereella hyvin saatavilla ja varsinkin naissarjakuva on viime aikoina käsitellyt tunnistettavia, arkisia ja monesti itseäni lähellä olevia asioita hauskasti. En oikeastaan osaa edes lukea sarjakuvaa, siis en osaa seurata tarinaa kuvista, luen vain tekstit. Mutta silti. Siksi onkin vähän sääli, että Irtoparran kahdeksas numero ilmoittaa olevansa viimeinen ainakin näiltä tekijöiltä.

Alalle tulevilla sarjakuvapiirtäjillä on hyvin erilainen tapa pyrkiä saamaan teoksiaan levitykseen kuin uusilla kirjoittajilla. Sarjakuvapiireissä on tavallista, että piirtäjät tekevät omakustanteita ja levittävät niitä itse, kirjoittajat taas välttävät omakustanteita viimeiseen saakka ja keskittyvät kolkuttelemaan isojen kustantamoiden ovia. Sarjakuvapiirtäjät eivät omakustanteillaan hanki elantoaan, mutta eivät hanki myöskään erikoiskirjailijat suurten kustantamojen leivissä. Jos tavoitteena kerran ei ole itsensä elättäminen, miksi kirjailijat eivät pyri levittämään teoksiaan samalla tavalla, omilla ehdoillaan?

No tapahtuuhan sitä, mutta yleensä pienkustantamojen siipien suojissa ennemmin kuin itse kustantamalla. Pienkustantajat uskaltavat parhaimmillaan julkaista epäkaupallista materiaalia, joka isojen kustantamojen ohjelmaan ei mahdu. Jäin kuitenkin miettimään Takalon sarjikset luettuani, onko tosiaan niin, että kirjalliset pienkustantajat ovat Suomessa useimmiten miehiä. Ne pienkustantamot, jotka tiedän, ovat ainakin nimenomaan yhdenmiehen firmoja.

En tiedä, lasketaanko Savukeidasta enää pienkustantamoksi, mutta sen perustajaporukka ainakin oli poikia. Sukupuoli näkyy kustannusohjelmassa, kustantamon 15 kirjailijasta kaksi on naisia. Muistaakseni se oli Ville Hytönen joka kerran Kirjan ja ruusun päivänä sanoi minulle, että ainakaan Karusellikyytiä-antologiaan ei tullut niin paljon hyviä tarjouksia naiskirjoittajilta. Hei haloo, miksi joku tyttö haluaisi tarjota hyvää tekstiä nimenomaan poikien kustantamoon?

Ehkä pienkustantaja-skene on miesvaltaista ihan sen vuoksi, että pienyrittäjissä nyt yleensäkin on vähemmän naisia, oli ala melkein mikä tahansa. Minusta Suomeen mahtuisi kuitenkin yksi räväkkä, poliittinen naiskustantaja. Kääntöpiiri julkaisi 90-luvun alkupuolelle saakka muistaakseni etenkin kolmannen maailman naisten kirjoja. Kustantamo siirtyi myöhemmin Likelle, mutta en tiedä, onko julkaisusarjaa jatkettu enää uuden omistajan Otavan aikana.

Tai ehkä Suomessa onkin joku pienkustantaja, jonka julkaisuohjelmaan mahtuu naisten alakulttuuria ja naisten kirjoittamia radikaaleja, poliittisia teoksia, en vain tiedä siitä. Jos joku tietää, niin voitteko ilmoittaa kommenttilaatikossa, kiitos.

7 comments:

  1. Hei, ystäväni linkitti blogiisi. Käsittelet kiinnostavaa aihetta. Savukeidas on tuonut useassa yhteydessä esille, ettei ole kiinnostunut kirjailijan sukupuolesta, vain teksteistä, niiden ansioista. Joten kaikki mahdolliset sukupuolet voivat uskoa tulevansa oikein kohdelluiksi, tekstinsä mukaan punnituiksi! Radikaali ja naissukupuolen kautta teemoittuva alakulttuuriteksti on ainakin minusta, lukijana, aina erittäin kiinnostavaa. Kuten kaikessa kaunokirjallisessa tekstimateriaalissa, sanataiteellinen paino on minulle kuitenkin siinäkin silti tärkeintä... Sen myötä hahmotan myös sisällön, sanottavan kiehtovuuden ja keskeiset merkitykset. Ja kyllä, on valitettavaa, että kustantamot ovat tällä hetkellä paljolti toisen sukupuolen hallinnassa! Tarvittaisiin hajontaa (kustannustoimittajissa sitä alkaa jo kiitettävästi olla). Ennen kuin tapasin Villen, mietimme Tampereelle pienkustantamon perustamista; ja se porukka taisi olla sukupuoliltaan 3-5 juurikin naisten hyväksi.

    ReplyDelete
  2. Moi, harmi että kustantamo jäi sillä kerralla perustamatta. Uskon kyllä, että Savukeitaassa osataan arvioida tekstien ansiot oikein. Epäilen silti, että "tytöt" eivät välttämättä innostu lähettämään tekstejään ainakaan ensisijaisesti julkikuvaltaan kovin "poikamaiseen" kustantamoon. Jollain perusteellahan kirjoittajatkin valitsevat mihin tekstinsä lähettävät. Joo, olen samaa mieltä, että ei kannata perustaa radikaalia naispressiä jos teosten ansiot ovat pelkästään politiikassa, eivät sanataiteessa...

    ReplyDelete
  3. Moi!

    Huomasin sattumalta, että täällä peräänkuulutettiin naispuolisia pienkustantajia. No, minäpä olen sellainen. Perustin oman kustantamon keväällä (tänä vuonna)koska sain tarpeekseni n. suurten ja kauniiden (jä vähemmän suurten ja vähemmän kauniiden) kustantamojen julkaisupolitiikasta.


    Minusta enemmän kotisivullani: www.raijawestergard.suntuubi.com

    T.Raijuli

    ReplyDelete
  4. No niin, löytyyhän niitä kun vähän pintaa raaputtaa. Lisää!

    ReplyDelete
  5. Minun kustantamoni Voimasana (www.voimasana.fi)pyörii naisenergialla sekin... Kun vain naisetkin uskaltaisivat tarjota kässäreitään.

    ReplyDelete
  6. Hei, tutustuin vastikään kiinnostavaan blogiisi (käsittelet itsellenikin läheisiä aiheita, kuten valaita ja kirjoittamista!) ja innostuin myös kovasti tuossa esittelytekstissä mainitsemastasi Margaret Pennystä. Koetin haeskella netistä ja kirjaston tietokannoista mutta en löytänyt mitään...Mistä lähteestä olet kyseisen henkilön löytänyt?

    (Huomasin myös että olet käynyt Norjassa valasretkellä, itse haaveilen reissusta sinne ensi kesänä...)

    ReplyDelete
  7. varmasti on näin tuo sukupuoli jakauma savukeitaassa, en jaksa kauhean paljon uskoa siihen etteivät julkaisisi myös naisen kirjoittamaa kieltä. se suuri kynnys on aivan muualla ja siksi on hyvä että on pienkustantamoja.

    savukeitaan kustantamat juha kulmalan teokset esimerkiksi eivät ole sukupuoleen sidottua tekstiä, kieltä.

    kysymyksesi on silti hyvä.

    kääntöpiiri julkaisi jonkin aikaa (1990-luvulla) vain naisten kirjoittamia teoksia ja ylläpiti galleriaa, mutta kustannustoiminta päättyi kuten päättyi vain lesbo-kirjallisuutta julkaisseen Meikänaisenkin polku - rahan puutteeseen ( käännöksenä eräs ranskan kirjallisuus 'concourt-palkinnon' saanut kirjailija,jota kaiketi ei olisi suomessa muuten käännettykään).

    ReplyDelete