Vaellusta lyhdyn valossa

Paljon työtä on vielä edessä, tiedän, mutta tässä vaiheessa sen voi jo sanoa: olen kirjoittanut uuden romaanin. En koskaan lakkaa hämmästymästä, kun olen saanut jonkin tekstin valmiiksi tai edes johonkin vaiheeseen. Romaanin valmistumisen aikajänne on niin pitkä, että koko taival ei mahdu näkökenttään. Näen vain pienen palasen kerrallaan, muutaman sivun eteen tai taakse. Pitkän tekstin kirjoittaminen on kuin kävelisi metsässä lyhtyä kantaen: matkan aikana valopiiri paljastaa ympäristöstä vain pätkän polkua ja puiden rungot polun vierellä, mutta kun matka on kuljettu, voi kääntyä katsomaan taakseen ja todeta, että on todella kulkenut koko metsän poikki.

Monet kirjailijat puhuvat toisen kirjan pelosta, siitä, että jos ensimmäinen romaani olikin vahinko ja että he eivät osaakaan kirjoittaa toista. Itse oikaisin toisen romaanin kirjoittamisessa sen suhteen, että romaani perustuu ennen esikoisromaaniani kirjoittamaani tekstiin ja pohjimmiltaan omiin harjoituspäiväkirjoihini balettikoulusta. Kolmannen romaanin kirjoittaminen on ollut jälleen... erilainen kokemus. Se on ensinnäkin syntynyt lyhyemmässä ajassa. Olen tekstin enimmäkseen kuluneen vuoden aikana, vain alku oli olemassa jo keväällä 2010 ja vuosi sitten jatkoin suoraan siitä. Tämä on ollut ensimmäinen vuosi, kun olen toiminut vapaana kirjoittajana, ja se näkyy tekstin valmistumisen aikataulussa.

Toiseksi kirja poikkeaa tapahtumapaikoiltaan kahdesta ensimmäisestä. Kirja kertoo ulkomaalaisista, jotka asuvat Budapestissa. Se sijoittuu siis vieraaseen maahan. Suomessa ei käydä, sitä ei edes mainita. Työskentelen vaihteeksi miespäähenkilön kanssa. Kirjan päähenkilö Paul on muuttanut Budapestin historialliseen keskustaan remontoimaan asuntoa perheelleen. Samalla kirjailija itse on muuttanut toisenlaiseen kirjalliseen maisemaan. Ympäristönvaihdos vapauttaa kirjoittamaan eri tavalla. Kirjassa on enemmän eri ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia henkilöhahmoja kuin kahdessa edellisessä. Se on muun muassa tästä syystä myös pidempi.

Nämä kaksi asiaa osaan siis jo tässä vaiheessa romaanista sanoa: matkan, ja matkan. Polku ensimmäisen versioon alusta loppuun ja kirjoittajan matkan vieraalle maalle. Tällä hetkellä teksti on vaiheessa, jossa käyn sitä läpi eri näkökulmista: tarkastelen matkan varrelle upotettuja vihjeitä ja lupauksia, yritän selvittää, lunastaako teksti lupauksensa, vastaako se esittämiinsä kysymyksiin. Paulin asunnosta avautuu ovia vieraisiin huoneisiin eikä kaupunki ympärilläkään ole aina sama. Yhtä yllättävää tekstin lukeminen on välillä sen kirjoittajallekin: näinkö sen ajattelin?

Kirjoittamisen tapahtuma on toisaalta pullonkaula, jonka lävitse omat ideat ja suunnitelmat, kaunis haavekuva valmiista teoksesta on puristettava ja jonka toisella puolella odottaa valmis kirja. Toisaalta kirjoittaminen ei ole ajatusten vuodattamista paperille vaan kaikkea muuta. Se apparaatti, jonka lävitse teksti kulkee muuttuessaan ajatuksista sanoiksi, on kirjan todellinen syntypaikka. Eivät aivot, ei paperi, vaan sanojen todellisuus paperilla.

Mieli voi nähdä yhdessä väläyksessä täydellisen kohtauksen: henkilöt, lausutut sanat, tunnelman, jopa sen mitä henkilöillä on yllään. Saman vaikutelman aikaansaaminen tekstissä on kuitenkin työn ja tuskan takana. Se syntyy tekniikan, kynää pitelevän tai näppäimistöä käyttelevien käsien ja mielen, tietoisen ja tiedostamattoman yhteispelistä.

Luultavasti käsien sijaan pitäisi puhua koko ruumiista. Viime päivinä olen huomannut, miten tekstiin heittäytyminen on luonut jännityksen koko kehoon. Vaikka tuoli ja pöytä ovat kunnolliset, en pysty tätä tekstiä kirjoittamaan huolettomasti, rentoutuneena. Kolmen tunnin työrupeaman jälkeen niska ja hartiat hoilaavat hoosiannaa. Onneksi täällä maalla työhuoneen vieressä on järvi, johon pääsee uimaan.

---

Romaani ilmestyy lopullisessa muodossaan aikaisintaan ensi vuonna, mutta yritän kirjata tähän blogiin työpöydällä valmistuvan teoksen vaiheita siihen saakka, tai ainakin kesän loppuun, ennen kuin muut velvollisuudet kutsuvat. Välillä on tultava pois myös täältä mökiltä. Seuraava tapahtuma on tosiaan Finncon Helsingin Kaapelitehtaalla 5.-7.7. Paneelikeskustelu Writers Choise pidetään ennakkotiedoista poiketen perjantaina 5.7. Puristamo-tilassa klo 16. Sunnuntaina 7.7. järjestetään fandom-loungessa kansainvälinen kirjoittajatapaaminen, johon kaikki ovat tervetulleita.