Parhaat neuvot saa sellaisilta, jotka ovat onnistuneet jossakin asiassa hyvin tai tekevät sitä paljon. Kannattaa miettiä, kuka asiasta tietää. Esimerkiksi kun tarvitsin vinkkejä muuttoon, kävin katsomassa yhdysvaltalaisen Flylady-siivousryhmän sivuilta. Siellä vinkkejä jakoivat Yhdysvaltain armeijan upseerien vaimot, jotka joutuvat parhammillaan vuoden välein muuttamaan ison talon irtaimiston. Tietävät, mistä puhuvat. Netti on pullollaan vinkkejä ja opastusta, jossa asiasta innostuneet jakavat omia näkemyksiään - itse pitää vain päättää, keneltä kannattaa ottaa vastaan neuvoja esimerkiksi kirjan markkinoinnista tai lapsen kasvattamisesta.
Parasta on, jos voi kysyä joltakin tutulta. Minulla on ollut yhdistystoiminnan kautta onni tutustua moniin viisaisiin vanhempiin kirjoittajiin, jotka ovat auttaneet keltanokkaa. Kirjoittajaringissä he ovat lempeästi toppuutelleet, että se ensimmäinen rävellys ei ehkä ole ihan painokelpoinen ja että tekstejä kannattaa ja pitää työstää ja jatkaa. Pidemmälle ehdittyäni he ovat antaneet palautetta ja neuvoneet ihan käytännön asioissa, miten teksti tai käsikirjoitus pitäisi viimeistellä ennen lähettämistä.
Kirjoittajayhteisössä toimiminen edellyttää luottamusta. Nämä ihmiset ovat käyttäneet aikaa ja energiaa minuun ja teksteihini. Kirjoittajat ovat tyypillisesti itsekkäitä olentoja, joita jokaista kiinnostaa se oma napa ennen kaikkea. Samalla pitäisi kuitenkin muistaa paitsi vastavuoroisuus, myös hyvä henki ja jonkilainen kiitollisuus siitä, mitä toiset ovat minun vuokseni tehneet. Niin auttamalla kuin neuvomallakin. Samoin vaikka miten välillä tekisi mieli toisten mielipiteitä kuunnellessa nakella niskoja ja sanoa, että minä olen niin suuri taiteilija etten tarvitse tällaista, porukka minut maan pinnalle joka kerran. Se on hyvä se.
Yritän olla antamatta neuvoja, joita ei ole pyydetty. Yritän, en siis useinkaan onnistu, koska annan niitä solkenaan. (Paitsi täällä blogissa en edes yritä olla neuvomatta, mutta itsepähän luette.) Pyytämättömien neuvojen antamiseen liittyy valtasuhde tyyliin täti opettaa. Pahimmillaan pyytämättä annettu neuvo toimii itseään vastaan ja kohde vain suuttuu eikä sitten ainakaan tee niin kuin ehdotat. Tuttua varmasti kaikille pienten lasten vanhemmille. Tai isompienkin. Itse olen hirveän huono ottamaan vastaan opastusta, jos se on annettu mielestäni väärästä suunnasta. Vaikka neuvo olisi sinänsä hyväkin.
Parasta lukemista netissä mielestäni on SFWA:n blogi, jossa kokeneet kirjoittajat antavat neuvoja nuoremmille. Se on minulla selaimessa aloitussivuna. Aloittelevien kirjoittajien kohdalla toivon, että nämä löytäisivät oman porukkansa. Harva kirjoittajakaan on lopulta niin yksinäinen susi, ettei toisten kannustuksella ja rohkaisulla olisi merkitystä.
---
Linnunpaino meni painoon, hehe tautologia. Antibioottikuurin viimeinen päivä on päällä ja väsyttää armottomasti. Uutta romaania on noin 50 sivua alkua. Viikon sisällä on ollut mitä kauneimpia syyspäiviä, mutta pitkittyneen flunssan vuoksi tuntuu, että lähinnä raahaudun eteenpäin, raah raah...
No comments:
Post a Comment