1. saan laatia itse omat sääntöni. Elän vapaassa maassa, jossa taiteen tekemisen ehdot ovat jokaisen itsensä määriteltävissä. Valtiovalta ei rajoita kirjailijoiden tai toimittajien itseilmaisua.
2. kirjoittaminen on minulle mahdollista myös taloudellisesti. Kunnat subventoivat päivähoitoa, jotta myös vähemmän tienaavan vanhemman on mahdollista työskennellä eikä hänen ole pakko jäädä kotiin hoitamaan lasta.
3. ympärilläni on kirjoittavia ihmisiä, jotka tukevat minua. Kriitinen palaute, vertaistuki ja yhdessä toimiminen ovat parasta kirjoittajayhteisöön kuulumisessa. Haluan antaa yhteisön toiminnalle myös oman panokseni ja siirtää saamiani lahjoja eteenpäin.
4. joku julkaisee teoksiani. Kirjailijaa ei ole ilman kustantajaa.
5. esikoisteokseni on löytänyt lukijoita ja herättänyt vastakaikua.
Kiitollisuudenaiheet eivät ole tärkeysjärjestyksessä. En tällä kertaa jaa meemiä eteenpäin kenellekään tietylle, mutta toivon, että bloggaavat lukijat tarttuvat siihen jos aihe houkuttelee kirjoittamaan.
Viikonloppu vierähti kirjallisessa seurassa Pirkkalaiskirjailijoiden vastaperustetulla Romaaniklubilla sekä Teetä ja tarinoita -illanvietossa Kotipehkun takkatulen ääressä. Tänään alkaa sf/f-kirjoittajakurssi Sampolassa. Mukavaa mennä ohjaamaan kirjoittajaryhmää kesätauon jälkeen. Ostin hilpeänvärisen munakellon, jotta voisin ajastaa kirjoitustehtäviä helpommin. Ajastinta voisi kokeilla kotonakin ja pakottaa itsensä keskittymään edes 25 minuutiksi yhteen asiaan, kuten romaanin kirjoittamiseen. Pring!
No comments:
Post a Comment