Nopea suihku, jokin vilahtaa aaltojen keskellä. Hope huutaa aluksen perästä, Jenny ei saa selvää. Kauempana pinnan alla näkyy jotakin valkoista, ei, vaaleanpunaista. Jennyn sydän pompahtaa ylimääräisen lyönnin hänen kurkussaan. Tumman veden alta syöksähtää näkyviin sileä valkoinen kallio. Lahtivalas nousee pintaan. Se on kaloja suuhunsa pyydystäessään pyörähtänyt ympäri ja paljastanut valkean vatsapuolensa. Sitten se katoaa yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin.
”Siinä! Ne ovat tulleet syömään”, sanoo Hope, joka on tullut seisomaan hänen viereensä.
Jenny kumartuu kaiteen yli ja tähyilee veteen. Lahtivalaita on joka puolella heidän ympärillään, mutta ne käyvät pinnalla vain nopeasti hengittämässä ja sukeltavat sitten taas. Paljon niistä ei näy, vähän selän kaarta ja evää, mutta se riittää Jennylle. Hän seisoo hiirenhiljaa, vaikka tajuaa toki, etteivät valaat välittäisi, vaikka hän huutaisi miten lujaa. Hän yrittää seurata katseellaan valaiden kulkua ja varoo häiritsemästä Hopea, joka on nyt ryhtynyt nauhoittamaan.
Hope viittaa hänet kannen toiselle puolelle. Hän antaa kuulokkeet Jennylle ja käy pyytämässä Märthalta, että tämä sammuttaisi hetkeksi aluksen moottorin. Jenny painaa kuulokkeet päähänsä. Aluksi hän ei kuule mitään, sitten hän on erottavinaan lyhyitä vihellyksiä ja vaimeaa, pulputtavaa ääntä.
Jenny sulkee silmänsä kuullakseen paremmin. Hän alkaa hyräillä itsekseen, ynistä epävireiseltä kuulostavia, falskeja nuotteja yrittäen samalla keskittyä kuuntelemaan heikkoja ääniä. Välillä äänet katoavat, välillä hän saa niistä selvän. Hän yrittää olla läpinäkyvä kuin vesi jonka halki äänet kantautuvat valtameren reunalta toiselle. Kuin yrittäisi simultaanitulkata kielestä, jota ei kunnolla hallitse. Hän ojentaa kuulokkeet Hopelle.
Ensin pelkkää harmaata vettä ja pilviä ja kaukaista rantaviivaa, sitten yhtäkkiä suuret, kummallisen muotoiset eläimet ilmestyvät kuin tyhjästä. Kuin harhakuvitelma, kangastus keskellä merta. Paitsi että valaat ovat todellisia, niiden suihkujen sihahdukset kuuluvat kannelle saakka. Vielä hetken valaiden kaarevat selkäevät kohoilevat vedestä siellä täällä, sitten ne ovat poissa.
No comments:
Post a Comment