Aiheeton

Kirjoitan, jännitän kirjoittaessani hartioita niin että veri lakkaa kiertämästä sormiin. Lämmittelen niitä hanan alla kuumassa vedessä. Viikko sitten otin esiin vanhan käsikirjoituksen, jonka olen lähettänyt aikoinaan kustantajalle ja saanut sen bumerangina takasin. Luin ensimmäiset kaksi sivua ja ajattelin, että saan tästä vielä jotakin. Aloitin käsittelyn ensimmäisestä luvusta ja totesin kolmannella sivulla, että tästä ei tule mitään. Jotta saisin ilmaistua sen minkä haluan koko kerronta on enemmän tai vähemmän muutettava toisenlaiseksi.

Nyt viikko on kulunut ja työskentelen yhä alun kimpussa. Alkaa näyttää, että tästä voi sittenkin tulla jotakin. Muutin käsikirjoituksen työnimen ja päähenkilön nimen. Oikeastaan minun pitäisi tehdä gradua, mutta tuskin kukaan Opetusministeriöstä lukee tätä blogia (jos tätä nyt yleensä kukaan lukee).

On erilaista työskennellä minä-kertojan kanssa edelliseen käsikirjoitukseen verrattuna. Vähän aikaa kesti, että löysin tyylin, jota tavoittelen. Siis tavoittelen, se ei vielä tarkoita että onnistun. Enemmän nyt-hetkeä, aisteja ja havaintoa, vähemmän analyysiä ja itsereflektiota. Raskasta ajatella, että edessä on sama prosessi kuin Moby Dollin kanssa (eli käytännössä koko tekstin kirjoittaminen uusiksi), mutta pieninä palasina, ei sitä muutenkaan voi tehdä.

Yritän pitää työhuoneen lämpötilan vähän matalampana, samalla pysyä itse virkeämpänä. Verryttelen välillä kylmiä sormia. Kirjoitan varastetulla ajalla, kirjoitan, kunnes jään kiinni.

Muuta tapahtunutta: Moby Doll meni painoon. Kolmen viikon odotus!