Lapsi on aloittanut osa-aikaisen päivähoidon kotimme viereisessä talossa, se on hyvin kätevää. Työaikaa säästyy, kun ei tarvitse matkustaa, ja toisaalta lapsen ei tarvitse olla niin pitkiä päiviä hoidossa. Lapsen tuleva huone on toistaiseksi minun työhuoneeni, olen kasannut tänne yliopiston kirjastosta lainaamani lähdeteokset, käsikirjastoni, arkiston, vanhat Kosmarit jne. Kirjoitan myös parin kaverin kanssa käytännöllistä tietokirjaa ekologisesta kodinhoidosta. Projekti on edennyt verkkaisesti, mutta sen tekeminen on ollut myös hauskaa. Etsimme teokselle tällä hetkellä kustantajaa.
Ennen kaikkea editoin romaanikäsikirjoitusta julkaistavaksi keväällä. Romaani käsittelee tämän blogin otsikkoaihetta: saavuttamattoman kohteen metsästystä ja valaita siinä sivussa. Romaani on sama, jota työstin Orivedellä Wihurin säätiön rahoittamalla Kohti mestaruutta -kurssilla. Kustantaja on pieni helsinkiläinen pulju, paljastan nimen kunhan kustannussopimus on allekirjoitettu. Harrastajakirjoittamisesta romaanin työstäminen eroaa lähinnä siinä, että nyt minulla on kustannustoimittaja. Stephen Kingin sanoin: kirjoittaminen on inhimillistä, toimittaminen jumalallista.
Iltaisin, kun kirjoittaminen tai lukeminen eivät ole sujuneet (tai projektien välillä vaihtaminen riittänyt kokoamaan ajatuksia) olen neulonut sukkia, tuijottanut 60-luvun vanhaa Star Trek sarjaa (feminististä tekstintutkimusta varten, totta kai...), kuunnellut Lady Gagaa ja soittanut pianoa. Asumme aivan Kalevan keskuspuiston vieressä, lapsen kanssa pääsee sinne ulkoilemaan heti alaovelta.Kuvateksti: Lapsi järsii romaanikässäriä
No comments:
Post a Comment