Lokakuu

Lokakuu on asvaltille liiskautuneita lehtiä, märkiä puunrunkoja ja raakaa ilmaa.
Lokakuu on keltaista sähkövaloa, jäätyneitä vesilätäköitä ja palelevia korvia.
Lokakuu on alkavaa kaamosväsymystä, kinastelua perheenjäsenten ja ystävien kanssa ja harmaita aamupäiviä. Ensilumen odotusta. Pakkasaamuja. Pyörät viedään vajaan, syksyn viimeisenä mökkiviikonloppuna nostetaan laituri ja vedetään vene rannalle. Työmoraali heikentyy: syyskuussa on reippaasti aloitettu monta kurssia, joiden tehtävät ovat nyt myöhässä ja kirjat kasaantuvat tietokoneen viereen pinoksi, joka ei liiku kahteen viikkoon. Flunssakausi alkaa. Aivastuttaa, nenä vuotaa. Ne, jotka oikeasti kärsivät kaamosmasennuksesta, alkavat näihin aikoihin kaivata kirkasvalolampun ja mäkikuisman tuomaa helpotusta.

Olen elänyt tässä maassa 26 vuotta ja minun pitäisi olla hyvin varustautunut kohtaamaan syksyn pimeys. Ei siitä kukaan pidä, täälläkään, en ole vielä tavannut ihmistä jonka lempikuukausi olisi lokakuu. Saati marraskuu, mutta marraskuun pimeys on niin liioiteltua, absoluuttista, että se ei herätä samanlaista ankeaa oloa kuin tällainen masentunut hämärä. Marraskuussa pimeyteen on jo tottunut, silloin haluaakin hidastua, polttaa illalla kynttilöitä, olla vain. Joku arveli lehtikirjoituksessa aikaa sitten, että enemmän kuin syksyn pimeys häntä ahdistaa keinovalon tunkeutuminen joka paikkaan, se, että ihminen ei osaa levätä kun luonto lepää.

Niin vain minäkin olen ihan yhtä yllättynyt kuin joka syksy ennen tätä, miten synkkä on taivas ja harmaita kaupungin talot ja kadut ja miten se vaikuttaa mielialaan. Kirjoittaminen kuitenkin sujuu kun sen pistää sujumaan, sytyttää lampun ja istuu koneen ääreen ja antaa mennä. Yleensä parin horjuvan lauseen jälkeen pääsee vauhtiin ja saa kirjoitettua koko tehtävän loppuun yhdellä kertaa. Olen tyytyväinen siitä, että saan vaihteeksi käyttää kolme arkipäivää viikossa aamupäivät kirjoittamiseen, aamupäivisin olen terävimmilläni, lounaan jälkeen taas aivot ovat pelkkää puuroa. Rikun tehtävät ovat vaikeita, periaatteessa, mutta eivät mahdottomia jos niille ottaa kunnolla aikaa ja keskittyy. Joskus joutuu palauttamaan vähän hutaisten tehtyjä tekstejä, sille ei voi mitään, tosin joskus nopeasti ja tiedostamatta kirjoitettu teksti saa parhaan palautteen.

Toinen kysymys on, mitä tehdä kaikilla näillä kurssilla syntyneillä teksteillä!