Stravinsky Aleksanterin teatterissa

Olin eilen työkaverin kanssa katsomassa Tero Saarinen Companyn Stravinsky-iltaa Aleksanterin teatterissa. Petruskaa en ollut nähnyt aikaisemmin, HUNTin olen nähnyt puolitoista vuotta sitten samassa paikassa. Molemmissa teoksissa on älyttömän hyviä ideoita, muutamalla tanssijalla, valaistuksella ja puvuilla saadaan paljon vaihtelua ja tapahtumia näyttämölle.

Petruskan paras idea oli toteuttaa Stravinskin musiikki elävänä näyttämölle kahden harmonikansoittajan avulla. Nämä lähinnä vanhoiksi variksiksi naamioituneet soittajat saivat harmonikoistaan esille uskomattoman monipuolista ääntä, ja soittajat myös itse osallistuivat esitykseen ja kommentoivat sitä. Puvut ja näyttämökuva toivat mieleen soittorasian.

HUNT on Petruskaa paljon vakavampi ja brutaalimpi. Saarinen tanssii sen yksin, eilinen esitys oli soolon sadas esitys. Linkin takaa näkyy kuva, jossa tulee esille teoksen yksi kantavista ideoista. Teos sisältää tanssia ja videotaidetta, mutta kertaakaan katsoja ei joudu valitsemaan, katsooko tanssijaa vai videota, sillä video heijastetaan tanssijaan ja hänen pukunsa.

Suomalaisilla nykytanssiryhmillä ei ole varaa palkata paljon tanssijoita. Saarisen Stravinsky-ilta todistaa, että muutamalla tanssijalla ja kourallisella hyviä ideoita saadaan koko illan täydeltä upeaa liikettä ja katsottavaa, joista jää inspiroitunut fiilis moneksi päiväksi.