Lauantai-aamuna meni Hesaria lukiessa tee väärään kurkkuun, kun käänsin kulttuurisivuille. Syksyn esikoiskirjalistalla oli yllättäen teos, joka samoin kuin eräskin kustantamokierroksella oleva käsikirjoitus, käsittelee tanssia. Päähenkilö on nuori nainen, ja tarina on rakkaustarina.
Ei tässä vielä mitään, mutta kirjailijalla on sama sukunimi kuin minulla! ARGGH!
Ensi kerralla kirjoitan kyllä jostain niin järjettömästä aiheessa, että kenellekään ei tulisi mieleen kirjoittaa samanlaista. Kun nyt ylipäätään kirjoittaisin jotain, tämäkin helleviikonloppu on mennyt lojuessa. Taidanpa kirjoittaa... hohhoijaa, aamulla junassa.
Moi, tämäkin löytyi Spekulatiivisen lokikirjan sivupalkista. Tervehdys virtuaalisesti!
ReplyDeleteTuollainen saman idean iskeminen samanaikaisesti moneen ihmiseen on kai yllättävän tavallista. Muistelen, että vuosia sitten eräs tv-käsikirjoituksista luennoinut YLE:n "sisäänostaja" sanoi, että kaikki uudet tv-sarjaideat tuntuivat käsittelevän palomiehiä. Hän uskoi, että maapalloa kiertää jokin ideoiden eetteri, joka tarjoaa aina samoja ideoita kaikille. No joka tapauksessa luulisin, ettei kannata harmitella vaikka julkaistussa kirjassa ja omassa käsiksessä olisi äkkiseltään katsoen yhtäläisiä teemoja. Ne ovat kuitenkin todennäköisesti aivan erilaisia siitä huolimatta!
Esikoiskirjailijan blogimerkinnän perusteella kyseinen tanssi on napatanssi, ja rakkaussuhde kahden naisen välinen, joten jo näillä määreillä teema karkaakin jo ihan omaan suuntaansa... lauseen pikaluonnehdinnat vain kuulostavat joskus liian läheisiltä ja tutuilta.
ReplyDeleteHei Usvazine. Löysin sinut Anna O:n vihjeen perusteella.
ReplyDeleteKun luen niitä lauseen kahden luonnehdintoja kirjoista, voin vannoa, etten tunnistaisi omaa kirjaani muista. Muutenkaan maailmassa ei ole yhtään teemaa, jota ei olisi käytetty, ei myöskään yhtään tarinaa tai juonenkäännettä. Olennaisintahan on se, miten asiansa sanoo.
Kirjallisuuden kenttä ei onneksi ole mikään uutiskanavakilpailu ja siten kenenkään käsikirjoitusta ei varmasti hylätä sen vuoksi, että samasta aiheesta on jo kirjoitettu.
Ja saman idean iskeminen moneen ihmiseen samanaikaisesti on vähän samalla tavalla merkittävä spekulaation kohde kuin se, miten samassa ruokapöydässä olevat ihmiset löytävät jotain heitä yhdistävää keskusteltavaa. Maailma on aika pieni, etenkin, kun olemme melkoisen riippuvaisia puheenaiheita valitsevista medioista. Ja ketä nyt eivät muut taiteet kiinnostaisi. ;)
Onnea oman projektisi kanssa.
Jk. Itämainen tanssi olisi se ihanteellinen sana tähän yhteyteen.
Oh, anteeksi. Sekoitin Usvazinen blogin kirjoittajaksi.
ReplyDelete