Kansallispäivänä (itse asiassa yksi Unkarin kolmesta eri kansallispäivästä...) on niin kaunista kuin Suomessa parhaimmillaan vappuna. Kukkivat mantelipuut tuoksuvat kuin tuomet kesäkuussa. Seuraamme televisiosta vihellyskuoron säestämää lipunnostotilaisuutta parlamenttiaukiolla sekä kansantanssiesitystä kansallismuseon portailla. Kansallislaulu eli Nemzeti Dal useine modulaatioineen lauletaan monta kertaa.
Työskentelemme aamupäivän ja laitamme pitkään ja hartaasti kalakeittoa, ja vasta iltapäivällä lähdemme kuohuviinipullon kanssa kaupunginpuistoon katsomaan, miten unkarilaiset päivää viettävät. Lähetystöstä on kehotettu välttämään väkijoukkoja, mutta arvelemme olevamme selvillä vesillä kauempana keskustasta. Kaupunki on fantastisen rauhallinen, koska liikennettä on niin vähän.
Puistossa on samanlainen leppoisa tunnelma kuin tavallisina viikonloppuina, paitsi että jokaisella on pieni kossuth-kokardi rinnassa, meilläkin. Sankarien aukiolla eli Hösök terillä on meneillään poliittinen kokous, mutta osanottajilla on samat Unkarin lipun väriset tunnukset kuin muillakin, puolueen tai ryhmittymän erityisiä tunnuksia ei näy. Pulloja ei ole kenelläkään. Kävelemme pienen matkan lähetystöbulevardia eli Andrassy utcaa ja käännymme sitten kotiin. Nämä samat paikat ovat muutama tunti myöhemmin täynnä mielenosoittajia ja mellakkapoliiseja.
Katsomme hässäkkää kotona televisiosta, mutta mikäli niissä kerrotaan aikoivatko mellakoitsivat vallata parlamenttiaukion, se ei käy meille kielitaidottomille selväksi. Televisiokamerat ovat mellakkapoliisien selän takana eikä itse mielenosoituksen hajottamista näytetä, toimittaja seisoo mikrofoni kädessä savuavien barrikadien ja hajallaan olevien katukivien keskellä.
Televisiosta näemme myös kertauksena, miten pormestari saa MSZP:n tilaisuudessa kananmunia päälleen ja miten valtavan ihmisjoukon Fideszin tilaisuus on kerännyt Erzebeth-sillalle. Myös David Irwing vilahtaa puhumassa jossakin päivän lukuisista poliittisista tilaisuuksista.
Perjantai-aamuna kaupungilla on normaali viikonloppuhyörinä, koulut ja virastot ovat kiinni mutta monet kaupat meidän onneksemme auki. Päivän vaativin tehtävä on fluorescent-lamppujen löytäminen palaneiden tilalle. Käymme ensin Blaha Lujsalla ja Nyugatilla etsimässä lamppua, mutta lopulta tajuamme ajaa Örs vezer terille Ikeaan, josta jalkalamppu on alun perin ostettu. En ole koskaan ennen käynyt Ikeassa, tulipahan sekin nähtyä. Toiseksi viimeisenä iltanamme Budapestissa pesemme pyykkiä ja katsomme saksaksi dupattua Gozillaa.
No comments:
Post a Comment