Kesä jatkuu kelien puolesta, joten sama päivittää tämän mökkikesän sarjalöydöstä. Luin Patrick O'Brianin suomennetut merisotaromaanit edellisellä mökkireissulla. Monet tuntevat nämä kapteeni Jack Aubreyn ja lääkäri Stephen Maturinin seikkailuista kertovat kirjat, mutta tässä on sarjaa tuntemattomille hieman perustietoa.
Kirjat (kuusi suomennettua, vissiin parikymmentä alkukielellä) sijoittuvat Napoleonin sotien aikaisiin Britannian Kuninkaallisiin merivoimiin. Sarjan ensimmäisen osan Kuninkaan mies (1970) alussa Jack saa ihka ensimmäisen komennuksensa ja epoletin toiselle olkapäälleen. Hän on niin onnellinen, että päättää kutsua laivalääkärikseen juuri edellisenä iltana konsertissa tapaamansa ärsyttävän tyypin, Stevenin. Kutsu saapuu parahiksi, sillä rahaton Stephen ei ole viime aikoina pahemmin saanut syödäkseen.
Miehet ovat keskenään hyvin erilaisia. Jack Aubrey on reipas isokokoinen merimies. Hän pitää hyvästä ruoasta ja juomasta, kauniista naisista, koirista ja hevosista, klassisesta musiikista. Steven Maturin on hintelä ja hajamielinen tiedemiestyyppi. Hän on poikkeuksellisen lahjakas kirurgi, luonnontieteilijä, kiinnostunut kaikesta (poikkeuksena kaikki merimiestaitoihin tai merisodankäyntiin liittyvä) ja hänellä on taipumuksena haalia laivalle eksoottisia kasveja ja eläimiä.
Kuninkaan mies on kirjana vähän kuivakka, siinä on paljon käynnistelyä ja päähenkilöiden esittelyä, mutta toisessa osassa Komentajakapteeni päästään kunnolla vauhtiin. Väliaikaiseksi osoittautuvan rauhan aikana sankarimme asettuvat Englannin maaseudulle ja viettävät herrasmieselämää ja hankkivat mielitietyt - vähän niin kun Jane Austenin kirjoissa, mutta miesten näkökulmasta. He joutuvat kuitenkin pakenemaan toisen velkojia Ranskaan, ja kun sota syntyy uudelleen, edelleen pakenemaan Ranskasta Espanjaan - tämä tapahtuu karhuksi ja karhunkesyttäjäksi naamioituneena. Määränpää on raunioitunut linna, jonka toinen sattuu omistamaan Kataloniassa. Tässä vaiheessa romaanista on kulunut noin sata sivua, ja toiminta jatkuu. Suosittelen kirjaa kaikille vauhdikkaan ja jännittävän seikkailun ystäville.
Myös seuraava osa Yllätysten laiva on jännittävä, mutta nyt mukaan hiipii tummia sävyjä. Steven kohtaa vaikeuksia niin maalla kuin merellä ja Jackin tehtäväksi jää tukea häntä. Pidän sarjan tyylistä, siitä, että henkilöiden vaikuttimia ei liikaa selitellä. Henkilöhahmot myös kehittyvät roimasti tässä kolmannessa osassa. Tehtävä Maurutiuksella, Lohduttomuuden saari ja Fregattien taistelu jatkavat saagaa suomeksi, loput pitäisi lukea englanniksi. Toistaiseksi olen säästellyt niitä, jotain pitäisi jättää myös ensi kesäksi.
Jack Aubrey ja Steven Maturin kohtaavat onnea, ja epäonnea. Toisaalta he saavuttavat voittoja ja tekevät huikeita löytöjä maailman laidoilla, toisaalta heidän aluksilleen tapahtuu kaikenlaisia onnettomuuksia: niitä valloitetaan, ne uppoavat, palavat tulipalossa tai miehistöä kohtaa kulkutauti. Rakkaudessa miehet saavat toistuvasti turpaansa, ja pakenevat merille haavojaan nuolemaan.
Teosten henkilögalleriaa värittävät alusten miehistön eri kansallisuudet - aluksilla palveli hyvin heterogeeninen porukka eri taustaisia ja -värisiä merimiehiä. Homoseksuaalisuus on luonteva osa kirjojen maailmaa, jossa miehet viettävät keskenään aikaa merillä kuukausia tai vuosia, näkemättä hameen helman pilkahdustakaan.
Kirjoja on vaikea laskea käsistään. Historiallisen romaanin tosiharrastajille teokset eivät ehkä tarjoa niin paljon uutta, mutta suosittelen niitä esimerkiksi spekulatiiviseen fiktion ystäville tähtiseikkailujen vaihteluksi.
Suosittelen lämpimästi myös Peter Weirin ohjaamaa elokuvaa Master and Commander - maailman laidalla (2003), jos joku ei ole sitä nähnyt. Elokuva on tunnelmaltaan kirjoja vakavampi, tyylikäs spektaakkeli ilman pöhötystautia. Elokuvan juoni on koottu usean kirjan aineksista, mielestäni onnistuneesti, koska kirjasarjan polveileva seikkailu ei sellaisenaan taivu oikein elokuvaksi. Paul Bettany lääkärinä on loistava pari Russel Crowen kapteenille ja pidin elokuvan tulkinnasta muutenkin - vakooja-sivujuoni on jätetty elokuvasta pois ja muutenkin olen sitä mieltä, että hajamielinen Steven ei oikein koskaan ollut uskottava vakoojahahmo. Myös lasten roolisuoritukset tekevät elokuvasta kirjoja vakavamman ja realistisemman - elokuvassa tulee konkreettisemmin esille se, miten nuorimmillaan kahdeksanvuotiaita lähetettiin merille ammattia oppimaan.
Elokuvassa on myös hienoa musiikkia, koska herrasmiessankarimme ovat muiden oivallisten taitojensa lisäksi muusikoita - tietysti!
Patrick O'Brian:
Kuninkaan mies (1970, suom. Renne Nikupaavola 2000)
Komentajakapteeni (1972, suom. 2001)
Yllätysten laiva (1973, suom. 2002)
Tehtävä Mauritiuksella (1977, suom. 2003)
Lohduttomuuden saari (1978, suom. 2005)
Fregattien taistelu (1979, suom. 2007)
No comments:
Post a Comment