Katkelmia Pariisin matkapäiväkirjasta I

Olen ollut pitkällä joululomalla johtuen siitä, että puolison 50-vuotissyntymäpäivän juhlareissu ajoittui juuri joulun alle. Päivitän tänne hieman myöhässä tunnelmia matkalta, koska en viitsinut paikan päällä päivittää blogia.

15.12.

Ranskassa oli 36 tunnin junalakko torstaista perjantaihin, onneksi me saavuimme lauantaina. Kaupunki suruliputtaa kuolleen eteläafrikkalaisen valtionpäämiehen kunniaksi. Metrossa ryhmä isoja (!) koulupoikia tekee lapsellisia kepposia ja liimaa vaunussa seisovan miehen lahkeisiin post it -lappuja ja työntää saappaanvarteen tyhjän mehupakauksen, kun tämä katselee toisaalle. Hotelli on sama kuin viimeksi. Huone on pieni ja aulassa haisee homeelle, mutta Pariisissa joutuu maksamaan lisämaksun ei-homeisesta hotellista joten tämä kelpaa meille. Hotellin aamiainen on hyvä, mannermainen aamiainen on yllättävän täyttävä kun sen keralla tarjotaan tarpeeksi voita ja rasvaista juustoa.

Uhmasimme väkijoukkoja ja kävimme Musée de l'Orangeriessa. Lehdistökortti on täällä melkoinen carte blanche, pääsee parhaimmillaan liputtomin johon ohi eikä tarvitse maksaa. Kuvaton lehdistökortti henkilöllisyystodistuksen kanssa kelpasi kaikkialla muualla paitsi Versaillesissa. Orangeriessa oli Diego Riveran ja Frieda Kahlon vierailunäyttely. Istuimme lummehuoneessa. Päivä oli niin kaunis, ettemme menneet muihin museoihin vaan kävelimme Champs Elyséesin joulutorilla. Kojut ja härvelit oli sijoitettu autotien varteen niin, että keskellä sijaitseva puisto jäi tyhjäksi ja rauhalliseksi.

Hotellimme sijaitsee Latinalaiskorttelien ja jonkun arabimestan välissä lähellä Rue Mouffetardia. Mouffetard on täynnä pieniä ruokapaikkoja, jotka edustavat kaikkien kansallisuuksien keittiöitä, sekä ruokakauppoja. Kalakauppiaat levittelevät kampasimpukoita, ostereita ja puolikuolleita taskurapuja isoilla lavoilla ohikulkijoiden nähtäviksi. Täkäläisten jouluruokaa ostereita on tarjolla joka paikassa, eipä ole tullut mieleen maistaa. Ei kaikki mitä ranskalaiset tekevät ole tyylikästä tai järkevää.

Joulumeduusa luo tunnelmaa.

16.12.

Päivän toinen espresso, jota yritän juoda niin kuin paikalliset, lasitetulla terassilla istuen. Kävin keskiajan taiteen museossa Thermesissä. Rakennus oli tosin ulkoa hienompi kuin sisältä. Esillä oli keskiajan taidetta kasoittain, varsinkin upeita gobeliineja. "Nainen ja yksisarvinen" oli lainassa Japanissa mutta paikalla olivat "nainen ja kaikki-muut-keskiajan-eläimet" sekä länsimaisen taiteen suosituin motiivi: nakunainen kylvyssä.

Markku ei halunnut tulla museoon vaan lähti kiertelemään DVD-kauppoja. Vastapäätä kahvilaa on elokuva-arkisto, pitkä jono kiemurtelee kadulle ja siinä seisoo enimmäkseen harmaantuvia miehiä. Samassa korttelissa on Suomi-instituutti ja aivan nurkan takana Sorbonne-aukio.

Kaupunki menettää osan lumouksestaan kun sen on saanut jollakin tavalla (turistin näkökulmasta) haltuun, pitäisi oleskella siellä pidempi aika. Turistina on vaikea löytää omaa tapaansa olla Pariisissa tai missään muualla. Vaikka olisi suomalaisena kirjailijana Pariisissa ja vaikka suomalaiset kirjailijat olisivat käyneet Pariisissa iät ja ajat vain sen itsensä vuoksi.

17.12.

Musée d'Orsayssa vasemmalla rannalla. Vanhaan rautatieasemaan rakennettu museo on niin suuri ettemme jaksaneet katsoa edes koko pysyvää näyttelyä, edes maalauksia. Onneksi sentään osan. Vaihtuvassa näyttelyssä oli vaihteeksi nakumiesten kuvia, klassisia maalauksia sikinsokin Pierre & Giles -taiteilijaparin töiden kanssa tms. Jälkimmäiset jäivät parhaiten mieleen. Plus se, että Andy Warhol osa oikeastikin piirtää. M'O on näkemisen arvoinen itsessään, plus näin paljon Cezannen, Gauguinin ja van Goghin Etelä-Ranskassa maalaamia töitä.

Olen minä vähän miettinyt romaaniakin. Tajusin muun muassa, että jos vanhennan päähenkilöä, myös edeltävät polvet ovat eläneet aikaisemmin.