Huorasatu on taitavan kirjoittajan riskejä kaihtamaton esikoisromaani. Kirjan ideaa on vaikea selittää lyhyesti. Johanna Tukiaisen oloinen Afrodite seikkailee Suomessa, Thaimaassa ja manalassa. Milla ja Kalla törmäilevät vuokra- ja seksityön, rakkauden ja raskauden, raiskauksien ja eläinten hyväksikäytön maailmassa. Huorasatu ei saarnaa, se huutaa. Samalla se onnistuu olemaan hauska ja viihdyttävä. Huorasadun maailmasta ei puutu vähäpukeisia supersankarinaisia, railakasta juhlimista tai yliampuvia mustasukkaisuusdraamoja.
Olen kasvanut niin konservatiivisten tyttökirjojen parissa että minusta on virkistävää, kun samat tytöt sikailevat ja käyttäytyvät älyttömällä tavalla - niin, että kohellus on vapauttavaa eikä vain ahdistavaa. Seksiä kirjassa ei kuvata nimeksikään, populaarikulttuurin idioottimaisia asetelmia kyllä. Kun Milla tapaa ensimmäisen asiakkaansa prostituoituna, tämä osoittautuu Richard Gereksi, tietenkin. Gere puhuu Millalle "isällisen kujeilevasti mutta kuitenkin vakavamielisesti". Milla ei innostu yhtään ja hoitaisi mieluummin homman pois alta, vaikka mies tarjoutuu soittamaan pianoa ja hieromaan hartioita. Huorasatu pysyy tyylilajissaan alusta loppuun saakka. Realismin puolelle ei horjahdeta vahingossa.
Huorasatu ei ole ehkä ihan kaikille lukijoille. Huumorintajusta riippuu, onko kirja sikahauska vai pelkkää kohellusta. Huorasadussa on nostettu rohkeasti panoksia vielä sittenkin, kun jo valmiiksi menee aika lujaa. Dialogi on luontevaa, parhaimmillaan hersyvää. Ainoat tylsät kohdat ovat mustalle taustalle painetut välinäytökset ihmiskunnan historiasta, joista osa on toki osuvia mutta osa silkkaa täytettä.
Harvoin törmään kirjoihin, jotka ovat hauskoja ja kantaaottavia samalla kertaa. Huorasatu on raikas lisäys tähän pieneen joukkoon.
Laura Gustafsson: Huorasatu (Into Kustannus 2011)
Enpä ollut tällaisesta kirjsta kuullutkaan, kuulostaa mielenkiintoiselta.
ReplyDelete