Käväisin Helsingin Rautatientorilla Kirjan ja ruusun päivän tapahtumassa haastateltavana kollegojen Pia Pesosen ja Kati Saurulan kanssa. Esiteltävien esikoiskirjojen teemat olivat mukavan erilaisia, oman valaani lisäksi teokset käsittelivät Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuutta ja Kekkosen ajan Lappia. Haastattelija Iida Simes kuvasi Moby Dollia maagiseksi tai mystiseksi ja kysyi, jatkanko seuraavassa samoilla linjoilla. Vastasin, että en osaa sanoa. Siskoni vauvansa kanssa, toinen sisko ja äiti olivat kuuntelemassa, mukava setti muuta yleisöä oli myös, samoin välihuutoja esittänyt heppu joka luuli olevansa Leijona-juhlissa. Perusmeininki.
Kävin myös kaksissa julkkareissa, Leo Straniuksen ja Tom Henrikssonin Ekopop-kirjan julkistamisessa sekä Risto Isomäen pamfletin Ydinvoima Fukushiman jälkeen -julkistamisessa. Ekopop-kirjassa Tom Henriksson (ei sukua) etsii tietä ekologiseen elämään, mentorinaan Luonto-Liiton pääsihteerinä toimiva Stranius. Tunnen Leon Maan ystävät -ajoilta ja on hienoa nähdä, miten hän pystyy nykyisessä työssään ja muutenkin toimimaan innostuneiden nuorten esimerkkinä ja heidän kanssaan yhteistyössä.
Ydinvoima Fukushiman jälkeen puolestaan on tekijänsä Risto Isomäen mukaan ehkä tärkein teksti, minkä hän on kirjoittanut. Tarinan mukaan Jaana (Intolta, myös oma kustantajani) oli kysynyt häneltä, voisiko hän kirjoittaa jotakin Fukushiman ydinvoimaonnettomuudesta vielä tänä keväänä julkaistavaksi. Isomäki oli sanonut, että olkoon menneeksi, mutta pamfletin numeroksi täytyy tulla 42. Näin tehtiin, vaikka pari numeroa oli vielä julkaisematta välistä. Isomäen mukaan nykyiseen ydinvoimainnostukseen saatetaan tulevaisuudessa suhtautua samankaltaisena mustana huumorina kuin Douglas Adamsin kirjoissa, joissa elämän tarkoitus = 42 -vitsi esiintyy. Molemmista kirjoista enemmän, jahka ehdin ne lukea.
Huomenna uudelleen kohti Helsinkiä ja Maailma kylässä -festareita.
No comments:
Post a Comment