Monday, July 9, 2018

Keskikesän päiviä

Heinäkuu on se armollinen kuukausi, kun sähköposti hiljenee. Kustantamot ovat kiinni, syksyn kirjat on pääosin tehty ja seuraavat valmistuvat vähitellen. Sää hellii riippumatossa lukevaa lomalaista. Puutarha saa villiintyä ympärillä.
 


Syyskuun jumalien ilmestymisestä on kulunut yksitoista kuukautta, vuoden kierto, kun hiljaista heinäkuuta ei lasketa. Arvosteluja on tippunut vähitellen, kritiikin palstatilan vähenemisen vuoksi lehdet julkaisevat niitä hitaasti. Nyt voi jo sanoa, mikä kirjan vastaanotossa on korostunut. Parhaiten lukijoille on jäänyt mieleen kaupungin, Budapestin, kuvaus.

"Budapestin kaupunki, sen rakennukset, kadut ja puistot, on teoksessa kuvattu niin elävästi ja yksityiskohtaisesti, että kaupunkia ajattelee yhtenä henkilönä", kirjoitti Kaisa Kurikka Turun Sanomissa 7. tammikuuta. "Romaani etenee melko verkkaan, mutta kasvaa vähitellen vaikuttavaksi läpileikkaukseksi kaupungin olemuksesta", arvioi puolestaan Jukka Koskelainen Helsingin Sanomissa 24. huhtikuuta. "Sateiden ja saasteiden nakertamaa, mutta ylimaallisen kaunista Budapestia kuvataan melankolisen runollisin vedoin", kuvaili Jani Saxell Kansan Uutisissa 27. lokakuuta 2017.

Syyskuun jumalista on tullut muutenkin ilahduttavaa palautetta. Kustantaja otti siitä pienen lisäpainoksen, siitä on kuulemani mukaan tekeillä äänikirja, ja mahdollisia kiinnostuneita ulkomaantahoja varten siitä on tehty jopa englanninkielinen näytekäännös.

Seuraavan romaanin käsikirjoituksen olen lähettänyt eteenpäin kustantajalle. Olo on samalla helpottunut ja jännittynyt.

Heinäkuu on myös se kuukausi, jolloin vedetään henkeä syksyä varten. Lokakuussa ilmestyy novellikokoelmani Avaruusajan unelmia (Osuuskumma). Kokoelma sisältää kolme aiemmin lehdissä ja antologioissa julkaistua novellia ja viisi kokonaan uutta tarinaa. Syksyllä minulla on myös mahdollisuus keskittyä kirjoittamaan ei-seuraavaa-vaan-sitä-seuraavaa teosta Pirkanmaan kulttuurirahaston ystävällisellä tuella.

Oman kirjoittamisen lisäksi vedän luovan kirjoittamisen aineopintojen seminaarin sekä erityisalojen kurssin Tampereen kesäyliopistolla, Sampolan avoimen kirjoittajaryhmän kokoontumisia Tampereen työväenopistolla sekä pari muuta viikonloppukurssia. Pistäydyn syyskuun alussa ohjaamassa kirjoittajia myös Kaakkois-Suomessa Kuusankoskella 1.—2.9.

Voimia siis tarvitaan syksyn varalle.

Liekö yleinen kokemus neljääkymppiä lähestyttäessä, mutta tuntuu, että olen oppinut käyttämään voimiani säästeliäämmin. Paljon vapautuu siitä, jos pystyy jättämään ylettömän ulkokirjallinen pyrkimisen ja "pitäisi" -ajattelun vähemmälle. Mitä enemmän vuosia uraa on takana, sitä helpommaksi se käy. Urasuunnittelun ja tehostamisen jätän nuoremmille ja nälkäisemmille. Kirjotan kirjan kerrallaan, ne kirjat, jotka ovat jonossa seuraavana. Ja sitten seuraavat, jos niitä on tullakseen.

Tällä hetkellä tuntuu, että olen pääteokseni kirjoittanut. Seuraavat kirjani haluan kirjoittaa jokaisen eri genreä. Kokeilla uutta ja yrittää ja erehtyä ja eksyä ja ehkä löytääkin jotakin. Kirjallisuuden ei tarvitse olla niin vakavaa.

Viikonloppuna 13.—15.7. vietetään alma materini helmoissa eli Turun yliopistolla tieteiskirjallisuuden tapahtumaa Finnconia. Olen siellä lauantaina puhumassa kahdessa paneelissa, "Voiko kirjoittamisella elää" J.Pekka Mäkelän, Helena Wariksen, Jani Saxellin ja Maria Turtschaninoffin kanssa kello 13 ja "Urbaani fantasia" Mia Myllymäen ja Samuli Antilan kanssa kello 15. Tervetuloa kuuntelemaan ja moikkaamaan! Minut voi löytää myös Osuuskumma-kustannuksen tiskin takaa lauantaina ja sunnuntaina.








No comments:

Post a Comment