Monday, April 24, 2017

Onko Facebookista hyötyä kirjailijalle?

Lyhyt vastaus: on, mutta ei niin suoraan kuin voisi kuvitella.

Kirjoittamiseen en käytä tietenkään muuta kuin tekstinkäsittelyohjelmaa. Mutta kun teksti pitäisi lähettää maailmalle ja ennen kaikkea saada sille lukijoita, internetistä on hyötyä. Puhumattakaan siitä, jos yrittää elää vapaana kirjoittajana.

Käytän Facebookia monenlaiseen ammattimaiseen toimintaan. Sinne on koottu keskusteluryhmiä esimerkiksi julkaisujen ja kustantamoiden ympärille. Tulevalle kurssille tai tapahtumalle voidaan tehdä oma sivu, samoin kirjanjulkistamisjuhlille, messuesiintymisille tai muille kekkereille, joihin ihmiset voivat ilmoittautua. On ammatillisten kokemusten vaihtamiselle omistettuja suljettuja ryhmiä ja tietenkin eri kirjojen ja projektien mainossivuja.

Mainostaminen

Kirjallisuudessa perinteinen media – painetut kirjat, sanomalehtiarvostelut ja -mainokset – ovat yhä arvossaan. Jos näihin ei (kustantajalla) ole varaa, kirjailijaa patistetaan usein mainostamaan teoksiaan sosiaalisessa mediassa.

Paljon on kirjoitettu siitä, onko omien projektien mainostamisesta somessa hyötyä muuten kuin että voi kaveripiirille näyttää, että tämmöistäkin on menossa. Jos Facebookissa on oma sivu (minulla Margaret Pennyn muistikirja), se voi näkyä laajemman yleisön uutisvirrassa kavereiden tykkäysten myötä, tai olla näkymättä. Pulittamalla kolmesta eurosta ylöspäin Facebookille peittävyyttä saa lisättyä.

Kirjojen mainostamisessa pätee ehkä vähän sama sosiaalisen median harha kuin muussakin toiminnassa. ”Kaikki” tuntuvat mainostavan teoksiaan (tai muita tekemisiään, tai ihan vain itseään) Facebookissa, ja että minunkin pitäisi. Joskus parempi keino olisi yrittää löytää jokin ihan oma juttu eikä vain tehdä niin kuin kaikki muutkin. Kirjailijan ei ole pakko ”olla” Facebookissa. Moni ei ole.

Edelleen, jos lukija kiinnostuu kirjailijan teoksista, hän löytää ne helpoimmin Googlesta. Tähän ei tarvita välttämättä mitään sosiaalisen median tiliä, vaan Google poimi tittelit kirjakauppojen sivuilta tai muualta. Tottunut sosiaalisen kirjamedian Goodreadsin käyttäjä voi etsiä lempikirjailijansa teokset suoraan sieltä, mutta todennäköisesti ne on listattu useammassa paikassa.

Kontaktit

Viime aikoina olen tullut hieman skeptisemmäksi sen suhteen, mitä suoraa hyötyä somesta on. Kollega totesi taannoin Facebookista, että sitä kautta pukkaa keikkaa. Niin minullekin, muttei sellaista, josta maksettaisiin. Kaikki työkeikat sovitaan sähköpostilla ja harvat asiakkaat ottavat sähköpostilla yhteyttä. Toinen kertoi, että toimittajat tai esimerkiksi koulutuksen tilaajat voivat ottaa häneen yhteyttä kirjailijasivun kautta.

Pitää varmasti paikkansa, että kynnys yhteydenottoon on Facebookissa matalampi – ainakin näkee varmasti, kenelle se menee, etunimi.sukunimi@gmail.com -osoitteita kun on nimikaimoilla ja ties kenellä tosi samanlaisia. Itse kuitenkin lähetän esimerkiksi haastateltaville sähköpostia. Facebookiin turvaudun vasta, kun mitään muuta yhteystietoa ei löydy.

Some-kontaktin luominen Facebookissa tai ”ammattilaisten somessa” LinkedInissä voi olla kulttuuri- tai sukupolvikysymys, mutta yleensä julkisella ammatinharjoittajalla on joka tapauksessa sähköpostiosoite ja verkkosivu tai blogi, jonka kautta voi ottaa yhteyttä.

Sama pätee käyntikortteihin. Kaikissa piireissä ei vain ole tapana lisätä uutta kontaktia suoraan Facebook-kaveriksi, eikä kaikilla ole edes älypuhelinta tai muuta laitetta, johon lisätä uusi yhteystieto esimerkiksi suoraan messuilla. Käyntikortin ojentaminen tai vastaanottaminen on edelleen helpompaa.

Tuki ja aikasyöppö

Kaikessa taloudellisessa toiminnassa kannattaa ottaa huomioon vaihtoehtoiskustannukset. Facebook nielee jonkin verran aikaa. En koskaan saa takaisin niitä elämäni minuutteja ja tunteja jotka olen käyttänyt vääntämällä jostakin ilmiöstä tai käsitteestä jossakin ryhmässä tai kaverin seinällä. Kirjoittajalle aika on arvokasta.

Vähäisen käyttökokemukseni perusteella Twitterissä on Facebookia parempi panos-tuotos-suhde. Facebookissa ihmiset eivät tahdo klikkailla linkkejä auki, Twitterissä he tekevät sen jostain syystä useammin. Lisäksi Twitter ei tuntuisi olevan samanlainen aikasyöppö kuin Facebook.

Kirjailija voi saada sosiaalisessa mediassa arvokasta vertaistukea kollegoilta. Kirjoittaminen on yksinäistä työtä. Keksin myös haittapuolen siitä, miten julkaisu-uutisten ja muiden tapahtumien seuraaminen voi tuntua luomistyönsä keskellä tarpovasta kirjoittaja-parasta turhauttavalta: sosiaalisessa mediassa näyttää helposti siltä, että kaikilla muilla on meneillään kaikenlaista. Vaikka ihan samanlaista kannettavan naputtelua kalsariasussa se on suurimmalle osalle kuitenkin.

Lopuksi: Ammattimaisen kirjailijuuden ytimessä ei ole Facebook-sivujen perustaminen tai promokuvien ottaminen vaan kirjoittaminen. Se, että idean saadessaan päättää, onko se toteuttamisen arvoinen vai ei. Ja jos se on, niin seuraa sitä sen loogiseen päätepisteeseen saakka.

Vinkkejä kirjan markkinoimiseksi ilman sosiaalista mediaa: https://buildbookbuzz.com/promote-a-book-without-using-social-media/

No comments:

Post a Comment