Mitä opin heinäkuussa

Proosaa kannattaa ja pitää lukea editointivaiheessa ääneen. Parasta on, jos lukee jollekin kuuntelijalle. (Catherynne M. Valente)

Proosan kirjoittaminen ei muutu henkisesti helpommaksi vaan sitä vaikeammaksi, mitä useamman kirjan on kirjoittanut. Tämä johtuu siitä, että vaikka taidot lisääntyvät, omat odotukset eivät kasva samassa suhteessa vaan jyrkemmin. (Jasper Fforde)

Käsikirjoitus on ideaalitapauksessa dramaattinen ohjekirja ohjaajalle, kuvaajalle, näyttelijöille, lavastajalle ja muille työryhmän jäsenille. Tosielämässä se on vessapaperia. (Jyrki Väisänen)

Julkaistu kura on kuitenkin julkaistua, yleensä. (Anne Leinonen, hysteerisellä ajomatkalla kotiin yhteensä viiden päivän leireilyn jälkeen.)

Heinäkuussa on riittänyt vientiä Finnconista Kummaleiriin, käsikirjoittajakurssin oppilaan paikalta Ristiinasta itse kouluttamaan Hopeantakojia Putkilahdelle. Oman kässärin parista mökiltä siirryin puolestaan viime viikolla perinteiselle Usvaleirille. Palasin toissapäivänä Tampereelle oltuani melkein kolme viikkoa reissussa. Mukana kulkeva tavarakasa ja kotona odottava pyykkivuori olivat sen mukaiset.

Kirjoittaminen ei oikeastaan kysy aikaa tai paikkaa vaan mielentilaa, henkistä tilaa. Parasta ainakin itselleni on, jos voin vuorotella sosiaalisen ja yksinäisen keskittymisen, virikkeiden ja rutiinin välillä.

Tänä vuonna olin mukana Finnconin ohjelmatiimissä, tapahtuman järjestämisvuoro kun osui neljän vuoden tauon jälkeen Tampereelle. Kunniavieraat ovat mahtavat, Yhdysvalloista Catherynne M. Valente, Walesista Jasper Fforde ja kotoisesta Suomesta Anne Leinonen sekä fanikunniavieras Eeva-Liisa Tenhunen. Olin innoissani buukannut itseni pariinkin paneeliin, mutta niin se on, että kun itse järjestää, ei pysty täysin sieluin nauttimaan sisällöstä. Sitä kuitenkin huolehtii ja stressaa aina seuraavaa askelta. Finnconissa käydyt keskustelut olivat kuitenkin erittäin hyviä, erityisesti pidin suuresta käännöskeskustelusta, jossa kirjailijat Emmi Itäranta, Miina Supinen ja Magdalena Hai puhuivat viisaita ja itse sain istua katsomossa.

Finncon meni sikäli osaltani vähän pieleen, että sairastuin flunssaan kesken viikonlopun ja jouduin lähtemään sunnuntaina liian aikaisin pois. Myös alkuviikosta Tampereella järjestetty Osuuskumma-kustantamon jäsentapaaminen jäi minulta suurimmaksi osaksi väliin, mutta ehdin kuitenkin osallistua Artemis Kelosaaren vetämään työpajaan erotiikan kirjoittamisesta. Työpajan virittämään kirjoitin lyhyen tekstin, jossa tekoäly harrastaa seksiä pajun kanssa avaruusaluksella. Rukoilkaa, etten koskaan päädy julkaisemaan sitä.

Käsikirjoituskurssi oli viikonlopun mittainen koulutus, jossa kahdeksan prosaistia perehtyi draaman kirjoittamisen saloihin. Ryhmä oli juuri sopivan kokoinen, jotta yksilölliselle ohjaukselle oli aikaa. En ollut aiemmin työskennellyt dramaturgin kanssa ja koin, että siitä oli hyötyä proosan kirjoittamisen kannalta, vaikka en koskaan elokuvakäsikirjoitusta kirjoittaisikaan. On hyvä pohtia teemaa ja oppia rakentamaan timmimpiä kohtauksia, samoin draaman kuljetus ja tarinan tiivistäminen ovat itselleni kirjoittamisessa ajankohtaisia juuri nyt. Kurssin järjesti Kulttuuriyhdistys Korppi.

Käsikirjoittamisen kurssilta suuntasin suoraan ohjattavien romaanikäsikirjoitusten pariin Putkilahden vanhalle kansakoululle Jyväskylän lähistölle. Hopeantakojat ry on uusi yhdistys, joka tarjoaa kaksivuotista valmennusta kirjoittajille. Maakuntakirjailijoiden ja Skripta-opiston aiemmin pitämä koulutus järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa uuden vetäjän toimesta. Putkilahden koulu osoittautui toimivaksi paikaksi kahden intensiivisen päivän järjestämiseen. Hopeantakojien taival on vasta alussa, kiinnostavaa olla mukana rakentamassa uutta koulutusta.

Kirjoittamassa mökin terassilla. Viinilasi on rekvisiittaa.

Ehkä odotusten vastaisestikin sain edistettyä oman käsikirjoitukseni editointia hyvin, varsinkin mökillä rantasaunan työhuoneessa ja Usvaleirillä talon yläkerrassa. Usvaleiri noin muuten oli, kuten tavallista, hämmentävä spektaakkeli.

Heinäkuuni ei ehkä kuulosta varsinaiselta lomalta, mutta palasin kuitenkin Tampereelle virkistyneenä tavallisempien toimieni pariin. Hyvä on päästä kesällä pois kotoisista ympyröistä. Kiitos etenkin Anne Leinoselle sekä sukulaisilleni, jotka aikanaan tulivat hankkineeksi mökin rauhalliselta Pajulahdelta. Lähitulevaisuudessa on tiedossa Osuuskumman käännöshankkeita, enkeliaiheisten tarinoiden kokoamista (ihan totta) ja lisää kirjoittajaohjausta. Ensin kuitenkin: kämpän siivousta, ja sitä pyykkiä.