Salaiset kansiot - ysärinostalgiaa! (osa 1)

Katselin nyt vuodenvaihteessa Salaisia kansioita ensi kertaa 1990-luvun jälkeen. Suuri osa jaksoista on sellaisia, joita en ole nähnyt aikaisemmin. Tykkäsin tästä Chris Carterin luomasta sarjasta tosi paljon teini-ikäisenä, mutta otin sen ehkä liian vakavasti - ärsytti, kun pääjuonessa ei päästy mihinkään sinä aikana, kun sarjaa seurasin. Nyt sarjaa on mukavampi katsoa, kun ei etsi niistä johdonmukaisuutta tai järkeä.

Tuttu kirjoittaja on vastikään kirjoittanut katsomiskokemuksistaan eri tuotantokausilta. Kannattaa vilkaista, en tässä kirjoituksessa käy niitä läpi. Tällä viikolla pääsin seitsemännen kauden loppuun loppuun eli siihen saakka, kun päänäyttelijät ovat vielä Gillian Anderson ja David Duchovny. Jaan kirjoituksen kahteen osaan. Tässä pohdin, mikä tekee Salaisista kansioista, kuten X-Files oli Suomen televisiossa nimetty, erilaisen kuin muista scifi-sarjoista. Varoitus, kirjoitus sisältää spoilereita! Seuraavassa kirjoituksessa esittelen kymmenen lempijaksoani.

1. X-Filesissa ensisijaiset ihmissuhteet ovat sisarussuhteita. Sarjan alussa meille esitellään erikoisagentti Fox Mulderin (Duchovny) perustrauma: hänen sisarensa on kadonnut heidän ollessaan lapsia. Mulder elää yksin, nukkuu sohvalla ja hautautuu arkistoihin FBI:n kellarissa. Punatukkainen Samantha-sisko saa seuraajan, kun Mulderin elämään astuu erikoisagentti Scully (rintaliiveissä! ks. pilottijakso).

Scully on Mulderia hieman nuorempi ja häntä esittävä Gillian Anderson pienikokoinen. Hän pukeutuu hieman liian suuriin jakkupukuihin ja olkatoppauksiin, kuin ollakseen "yksi pojista". Sarjalle tyypillisessa kuvassa, tilanteessa jossa agentit vaihtavat ajatuksiaan tapauksesta, Mulder on kumartunut alaspäin ja puhuu vaimealla äänellä Scullylle, joka katsoo häntä ylöspäin. Katsekontakti on kiinteä ja näyttelijäkemia toimivaa.

Dana Scullylla itsellään riittää sisaruksia: sisko ja kaksi veljeä. Isoveli Billy inhoaa Mulderia ja pitää tätä syypäänä siskoaan kohtaaviin onnettomuuksiin. Tosiasiassa kahden agentin välinen suhde on sisarussuhde ylitse muiden: loputtoman lojaali, toista puolesta sanasta ymmärtävä, platoninen.

Toisen tuotantokauden jaksossa "End Game" Mulder jopa konkreettisesti vaihtaa Samanthan Scullyyn, kun sieppaajat pakottavat hänet valitsemaan. Myöhemmin toki selviää, että tämä Samantha oli klooni. Sisarussuhteiden korostaminen muiden perhesuhteiden kustannuksella on virkistävä poikkeus amerikkalaissa sarjoissa.

2. Scully on skeptikko, mutta Mulder on ateisti. Moni katsoja on huomauttanut, miten sarjassa perinteiset sukupuoliroolit on tavallaan käännetty päälaelleen. Mulder on empaattinen, herkkävaistoinen ja uskoo hömppään, Scully puolestaan on viileä, hitaasti syttyvä ja nojaa tutkimuksissaan logiikkaan sekä luonnontieteisiin.

Mulder ei kuitenkaan usko jumalaan. Sarjan aikana Scully antaa monta kertaa periksi katoliselle kasvatukselleen ja turvautuu rukoukseen. Mulderille Raamatun kertomukset ovat kuitenkin vain yksi paranormaalin ilmentymä muiden joukossa. Naamioituuko paranormaali uskonnoksi vai uskonto paranormaaliksi, riippuu kummalta päähenkilöltä kysyy.

3. Molemmat agentit edustavat käänteistä amerikkalaista unelmaa, loistavien mahdollisuuksien hukkaamista. Ufo-hörhöt ovat hörhöjen alalajeista ehkä kaikkein alinta kastia ja juuri tähän kastiin Mulder asettuu vapaaehtoisesti. Hän on sarjan käsikirjoituksen mukaan valmistunut loistavin arvosanoin Oxfordin yliopistosta ja FBI:n akatemiasta ja hänen esimiehensä ja työtoverinsa pudistelevat yhtenään päätään hänen hullutuksilleen.

Sarjan alussa hieman omituistakin on se, miten lupaava kirurgi Scully ottaa mukisematta vastaan sellaisen paskanakin kuin Mulderin tutkimusten arvioimisen. Scully kuitenkin on itsekin tehnyt valinnan, vaihtanut lääketieteen poliisivoimiin vanhempiensa vastustuksesta huolimatta.

Tämän kaiken seurauksena Mulder ja Scully pääsevät koluamaan erinnäisiä ojanpohjia, asuntovaunuja ja vuokraloukkoja, ajamaan vuokra-autoilla ja yöpymään kurjissa motelleissa sekä syömään rasvaisissa diner-tyylisissä ruokaloissa. Liittovaltion työntekijöinä he edustavat jonkinlaista alempaa keskiluokkaa, ainoana poikkeuksena kummankin kohdalla silmiinpistävän moitteeton pukeutuminen.

Pariskunta epäonnistuu myös seurustelusuhteissa - niin ulkopuolisten kanssa kuin keskenäänkin. Seitsemän kauden aikana he eivät varsinaisesti "pääse mihinkään", vaikka asiat tietysti jäävät kutkuttavasti roikkumaan. Mikään muu ratkaisu ei toki edes sopisi sarjan pirtaan.

Yhteiskunnan odotusten hylkääminen oman intohimon toteuttamisen vuoksi on piirre, joka tekee päähenkilöistä sympaattisia ja samastuttavia.