Wednesday, January 31, 2007

Kanikukkulalla

Tanaan aurinkopaiva, kiipesimme (=ajoimme köysiradalla) kukkuloille Budan puolelle. Retkelle oli kahta mukavampi lahtea, kun tiesi paasevansa samalla pois jatkuvasta liikenteen melusta... Buda on kaikin tavoin pienempi ja sievempi Pestia, pikkuporvarillisempi osa tata kaupunkia.

Metsaa kotoisessa mielessa kukkuloilla ei oikeastaan ole, mutta on sentaan heinikkoa ja pensaikkoa ja matalia puita. Sellaista Ruohometsan kansa -maisemaa. Saimme kenganpohjat tayteen savea ja posket punaisiksi rinteilla kavellessamme. Meidan lisaksemme ylhaalla oli pari hassua paikallista ja alamakipyörailijoita, ei turistin turistia kaupungin kauneimmalla paikalla. Tai sitten Margit Ziget on niiden mielesta kaunein paikka.

Retkeilemalla ansaitsimme itsellemme myoskin lounaan "siina toisessa kasvisravintolassa", vegetariumissa. Lounaan ja teen hinta kahdelta on yhteensa vahan paalle kuusi euroa. Hakkaan myos Markun shakissa, mutta voittopotin seuraavassa kirjakaupassa keraa kuitenkin Markku loytamalla kaksi alennuspokkaria.

Harjoittelemme aantamaan unkarin kielta. Kielessa on kahdeksan eri s-aannetta, joten saamme harjoitella viela vahan aikaa.

Tuesday, January 30, 2007

+ 8 astetta

Ensimmainen aamu Budapestissa. Asuntomme on ihan Budapestin itaisen rautatieaseman vieressa, joten kauppojen lastaus ja muu liikenteen melu alkaa aikaisin. Pihakuilussa aanet kuuluvat hyvin, ja vanhan talon aanieristys ei muutenkaan ole kovin kummoinen. Naapurin telkkari pauhaa seinan takana.

Mutta talo on kylla kaunis: kadulta mennaan paaovesta nelion muotoiselle sisapihalle, joita taalla on vanhoissa kaupunkitaloissa melkein kaikissa. Pihassa on nelja kerrosta, kapeat porraskaytavat erottaa pihakuilusta koristeellinen talkorautakaide. Ihmiset harrastavat taalla paljon parvekekukkia, joten pihat ovat tahan aikaan vuodesta tavallaan talvipuutarhoja. Kattotiilet ja seinalaatat- ja koristeet ovat aikojen saatossa tummuneet noesta, siella taalla nakee etta vahan on pyritty maalaamaan mutta ei koskaan kovin paljon, eika koko seinaa. Maalatut lasi-ikkunat ovat aina jostain kohti rikki. Ihmiset sailyttavat ikkunalaudoilla suolakurkkuja ja muita elintarvikkeita.

Rakennuskanta vaihtelee viereisissa kortteleissa pittoreskista luhistumispisteessa oleviin taloihin - jopa saman korttelin tai talon sisalla - ja moderneihin lasitaloihin - joiden syvennyksissa nukkuu kodittomia. Viela emme ole kovin paljon ehtineet katsella ymparillemme, mutta Pestin peruspiirteet bongaa nopeasti.

Ensimmaisena aamuna matka saa myos ensimmaisen yllattavan kaanteen, kun asunnonvalittaja ilmoittaa etta Turun kamppa on menossa kaupaksi. Markun pitaa siis parin viikon kulutta pistaytya sittenkin Suomessa kirjoittamassa kauppakirja ja tyhjentamassa loput tavarat. Markku sanoi, etta se arvasi etta kamppa menee heti kaupaksi kun se poistuu maasta...

bloggaaminen on hieman haastavaa ilman skandeja, mutta eikohan sekin ratkeennu jossakin vaiheessa.

Iloitsemme: lammosta. Lampotilaero Suomeen on yli 20 astetta, kun maanantai-aamuna Helsingissa oli -17 astetta pakkasta.

Sunday, January 28, 2007

Pakkaamista

Lähdemme huomenna, joten tänään olemme pakanneet ahkerasti. En yritäkään kuvailla millaista tavaramäärää kaksi ihmistä kuvittelee tarvitsevansa kahden kuukauden visiitillä ulkomailla, joten kerron sen sijaan mitä olen unohtanut/huomannut unohtaneeni tähän saakka Tampereelle (olemme nyt välietapissa, Helsingissä äitini luona):

1) Eilen muistin, että olen unohtanut VisaElectron-korttini tunnusluvun. Todella hyödyllinen kortti, saa nähdä, missä se kelpaa edes maksukorttina. Ratkaisu: siirsin Markun tilille rahaa. Markun kortilla mennään.

2) Helsingissä huomasin, että olen unohtanut kameran laturin ja muut lisälaitteet. No, saa sillä jäljellä olevalla virralla ne tavanomaiset 40 lomakuvaa otettua.

Lisää seurannee jahka pääsemme perille.

Minulla on tallella vanha "otettava mukaan matkalle" -lista, jonka kaverini ovat laatineet joskus 10 vuotta sitten. Minun hallussani oleva versio on muuten kattava, mutta siitä puuttuu mm. ehkäisy. Toivottavasti kaverini eivät ole kuitenkaan huidelleet maailmalla ihan miten tahansa. Tai sitten ne olivat liian nuoria.

Tavallaan vähän sääli lähteä juuri kun tänne tuli kunnon talvi. Budapestiin luvataan nollakeliä, joten siellä ei (ehkä) tarvitse palella.

Thursday, January 25, 2007

Kaikki etäisyydet mitataan kotiovelta

Uusi Usvazine on ilmestynyt, sisältäen mm. novellini Vuoren lapset. Usvan voi lukea pdf-versiona tai tulostaa käteen sopivaksi versioksi. Lehteä toimittaa spefi-kirjoittaja ja -vaikuttaja Anne Leinonen. Huomaa myös Iida Ojanperän ansiokas valokuvakuvitus.

Tampereella on niin kylmä että paikat vihlovat hampaissa matkalla kirjastolle. Tämän pidemmälle kotiovelta en ole tänään iljennytkään. Kirjasto on lähellä, noin puolen kilometrin päässä oikeasti ja käytännössä viidentoista minuutin päässä siitä kun seisoo eteisessä laittamassa kenkiä jalkaan.

Eilen oli Tampere-päivä, mikä tarkoittaa hengailua keskustassa, tarkemmin vielä sitä että istuu kahvilla vanhojen Tampere-ihmisten kanssa. Tämä on pieni kaupunki, täällä on helppo soittaa ja sopia tapaaminen, jos sitten ei törmää muuten vain kadulla. Kaupunki on kyllä muuttunut siitä kun viimeksi täällä asuin, eikä vain parempaan suuntaan. Yliopiston uusi pääkirjasto on OK, mutta esimerkiksi Finlaysonin alueen muuttaminen kauppakeskukseksi on lähestulkoon painajainen.

Sunday, January 21, 2007

Sukelluksia

Olen lukenut Ingmar Bermanin Laterna Magicaa ja pohtinut kronologiaa, tai sen rikkomista. Surullisten laulujen sinfonian ensimmäisiä tahteja, tekeillä olevan tarinan ensimmäistä lausetta, hyviä ja huonoja aikoja ja sen näkemistä, että niitä on molempia vielä tulossa. Kahta täydellisesti itseensä keskittynyttä henkilöä ja heidän keskinäistä peliään.

Mielessä pyörii kaksi tarinanalkua, mutta en keksi, miten yhdistäisin ne. Toisessa esiintyvät mies, nainen ja punaviinipullo, toisessa Töölönlahden suihkulähde, eläinmuseo ja National Geographicsin 70-luvun dokumentit.

Ensimmäinen tarina on voimakas kuva Gardigansin laulusta I need some fine wine (and you, you should be nicer) parisuhteesta, ylimielisyydestä ja alkoholin väärinkäytöstä. Toinen on tarina näkemisestä ja merkkien seuraamisesta. Siitä, mitä yhteistä on Töölönlahden suihkulähteellä, eläinmuseolla ja National Geographicsin dokumentilla, ja mihin näiden merkkien seuraaminen voi johtaa.

Tarinat yhdistyvät luontevasti vasta kun päähenkilö sukeltaa altaaseen. Sukupolven käsite häivyttää kronologian, ja ehkä pieni tyttö tuleekin nuoren naisen jälkeen, tällä kertaa.

Saturday, January 20, 2007

Perhesiteitä ja koulutusta

Näin unta, että minä ja Markku menimme naimisiin. Kiersimme kolkohkossa juhlatilassa ihmisten keskellä ja kerimme kaulaliinaa kokoon kävellessämme. Sitten äiti otti meistä kuvan digikameralla samaa tilkkutäkkiin kietoutuneina, se oli kuulemma ranskalainen tapa. Häät olivat ikävät, ketään tuttua ei ollut paikalla äidin, Marian ja Markun kaverin Tiinan lisäksi ja me olimme naimisiin menon takia haikeita. Mietin, että kannattiko järjestää häät päivän varoitusajalla.

Samassa unessa olin myös lukiossa, taas. Näen usein unta, että pitää mennä matikantunnille tai että vielä on joku englanti 3 suorittamatta. Juontunee ehkä Diivan ylioppilaskirjoituksista, tai siitä että minulla on tutkinto kesken.

Minulle kävi nolosti häromdagen, kun olin syskalla lastenvahtina ja kerroin, että mulla on gradunaihe mietittynä. Syska sanoi että niin minullakin, ja esitteli aineiston ja disposition. Se on vähän pidemmällä kuin minä...

Mun gradun aihe on sitä paitsi kirjallisuudentutkimusta, jota en ole opiskellut. Haluaisin vaihtaa pääainetta, mutta en ole vielä keksinyt mihin. Ehkä ei kannata jatkaa opintoja ihan heti, jos sitä pitää miettiä.

Thursday, January 18, 2007

Eurolines

Eurolinesin bussilippuja saa nykyään suoraan Matkahuollosta. Ennen ne piti tilata Tallinnasta. Eurolines on vähän niin kuin Greyhound Jenkeissä, halvin tapa matkustaa Euroopassa. Suomessa sitä ei ole, vain manner-Euroopassa.

Kävin eilen hakemassa meille bussiliput Tampereen linja-autoasemalta ja hyvä että hain, bussissa 22.3. Varsovasta Riikaan oli vain 3 paikkaa jäljellä. Odottelin puoli tuntia, kun Pascal-niminen kaveri kirjoitti minulle lippua. Hintaa tuli Markun lipulle 38 e ja minun lipulleni nuorisoalennuksella (-26 v.) 34 e + toimitusmaksu 7 euroa. Ja matka on siis pitkä, klo 19 lähtö Varsovan (ankealta) linja-autoasemalta ja aamulla perillä Riikassa.

Monday, January 15, 2007

Matkavalmisteluja

Syksyllä keskustelimme kiivaasti kotona Helsingissä työssä käymisestä. Etsimme asuntoa Tampereelta, Markku oli jäämässä vuodenvaihteessa apurahalle, ja näytti että en ehtisi koskaan olemaan kotona (saati kirjoittamaan mitään omaa). Lisäksi minä kaipasin vaihtelua: en ole ollut opiskelijavaihdossa, enkä matkaillutkaan kovin paljon.

Sovimme, että lähdemme kevääksi jonnekin, johon on helppo lähteä, jossa on valoisampaa ja lämpimämpää ja jossa on tarpeeksi halpaa. Pidämme molemmat Unkarista, ja Markku on ollut siellä monena vuonna kesälomalla. Kun asunto Budapestissa varmistui Markun kontaktien kanssa, päätös oli helppo.

Minun osuudekseni matkavalmisteluista jäi lentojen varaaminen (menomatka) ja retkeilymajakortin hankkiminen itselleni. Markku on hoitanut paluumatkan lippu- ja hostellivarauksia. Tulemme takaisin maitse Bratislavan, Krakovan ja Riikan kautta. Markun tuttava oli pari vuotta sitten vierailevana professorina Suomen kielen laitoksella yliopistossa Budapestissa, ja hän on miehensä kanssa antanut hyviä vinkkejä ja luvannut oppaita ja karttoja.

Virallista ohjelmaa Budapestiin ei ole sovittu, Markku pitää ehkä pari luentoa laitoksella mutta siitäkään ei ole sovittu vielä tarkemmin. Lisäksi tarkoitus on tutustua Finagoraan, paikalliseen Suomen kulttuuri- ja tiedekeskukseen. Minä olen suunnitellut, että kirjoitan ehkä yhden tai kaksi ruokajuttua, mutta en ole vielä ajatellut mitä muuta voisin sieltä tehdä. On vain hyvä, kun ei ole liikaa säätöjä jotka voisivat mennä pieleen.

Kaksi viikkoa matkaan.

Friday, January 12, 2007

Aamuvuoro ja rahasta

Illalla ei nukuta, niin kuin ei yleensäkään ennen aamuvuoroa. Katson vanhalta vhs-kasetilta Kaunotar ja Hirviö -elokuvaa, sama musikaali pyörii näköjään Kaupunginteatterissa.

Sammutan telkkarin ja valot vartin yli yksitoista ja nukun yllätyksekseni yhtäjaksoisesti vartin yli viiteen. Sammutan herätyskellon hämmästyneenä, yleensä ennen aamuvuoroa heräilen tunnin parin välein paniikkiin, että pitääkö jo nousta. Ehkä säästyn hermoilulta tänä yönä, koska viime yönä näin unta, että myöhästyin töistä ja unohdin mennä koko vuoroon.

Viime yönä näin unta, että oli kesä.

Kadut ovat liukkaat, kun ajan taksikyydillä töihin. Paloautot ovat menossa Lauttasaareen. Toimituksessa pauhaa yötoimittajien rokki. Ulkona sataa lunta, mutta minä en tiedä siitä mitään.

Olen lueskellut viime päivinä Veloenan blogia, nauttinut kauniistä kielestä mutta myös ärsyyntynyt siitä miten juuri ja nimenomaan naisille on luonnollista nauttia vapaasta taiteilijuudesta ja jäällä juoksemisesta, vapaana kuin taivaan lintu ilman ahdasta materiaalismia tai kunnolla palkattua työtä.

Toki minäkin eläisin esimerkiksi opintotuella jos se mahdollistaisi nykyistä palkkatyötä paremmin oman kirjoittamisen, ellei se samalla tuntuisi itsensä vastapuolen ansaan ajamiselta. Eikö juuri naisille ominaisena ole pidetty palkatyötä, uraa tai rahaa henkisempien arvojen vaalimista? Jos he tekevät töitä, he tekevät itseään toteuttaakseen, osa-aikaisena vähän niin kuin harrastaen, eivät missään tapauksessa rahasta. (Sama pätee myös kotitöihin, vasta vähän aikaa sitten Hesarin mielipideosastolla argumentoitiin, että kotityöt ovat kivaa puuhastelua jota naisten pitäisi tehdä vain mielellään).

Tällaisen ajatelutavan mukana on vain luonnollista, että naiset saavat paremmin koulutettuinakin pienempää palkkaa kuin miehet.

Ei minun työpaikkani ole oikeasti sellainen, että siihen kannattaisi tämän enempää sitoutua, niin kuin ei mikään työpaikka, joka teettää kolmen-neljän kuukauden työsopimuksia. Työmatkat ovat pitkät ja olen kotona liian vähän edes kotoutuakseni sinne. Olen kuitenkin nauttinut taloudellisesta itsenäisyydestä, kalliin ja vaivalloisen koulutukseni valjastamisesta hyötykäyttöön sekä ammatti-identiteetin vahvistumisesta. Lisäksi saan nauttia (?) vuorotyön tuomasta vaihtelusta, kuten kotirouvana vietetyistä arkivapaista. Mitä siitä, että joudun olemaan lauantaina töissä, kun pääsen jo kahdelta kotiin.

No joo, kohta minä lähden haahuilemaan Budapestiin. Kaikki valinnat eivät ole totaalisia, jos kaipaa vaihtelua voi lähteä eikä tarvitse odottaa vakituisen työpaikan vuosilomaa saati kytätä paniikissa seuraavan pätkän alkamista. Ylipäätään työelämän pitäisi nykyään sallia enemmän vaihtoehtoja, työkiertoa, lyhennettyä työaikaa, etätyötä. Pätkätyön hyviä puolia pitäisi saada myös vakitöihin.

Arkistoelämäntapa

Kävin tänään Tammisalon hienostoalueella auttamassa iäkkäitä sukulaisia putkiremontin alla. Tammisaloa näinkin koko rahan edestä, ajoin puolitoista kertaa lenkin Herttoniemeeen ennen kuin osasin nousta oikealla pysäkillä pois.

Sukulaiseni ovat kirjallisuuden emeritusprofessori ja hänen rouvansa, joten olin odottanut kirjojen kantamista. Sitä ei sitten ollutkaan, vaikka huoneita ja käytäviä kiertelevien kirjahyllyjen lisäksi kirjoja olikin erilaisisa pinoissa, torneissa (VUORISSA), ihan niin kuin lapsuuden vierailuiltani muistan.

Sen sijaan kävin läpi vanhoja lehtieä ja julkaisuja yhdessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran työntekijöiden kanssa. Heidät oli hälytetty sinne auttamaan raivaamisessa ja viemään samalla kaikenlaista arkistoimisen arvoista omaan arkistoonsa. He olivat siellä OIKEASTI kolmatta päivää käymässä YHTÄ huonetta lävitse.

Minä seuloin ja kannoin roskikseen vanhoja Suomen Kuvalehtiä, Kuukausiliitteitä ynnä muuta aikakautista julkaisua, seuloin ja säästin (vaikka siinä ei ollut sinänsä mitään järkeä koska ne saa muualtakin) vanhoja Parnassoja, Kanava-lehtiä, Nordisk Tidskriftejä, eesti-kamaa (Tuglas-seuralle, siinä SKS:n arkiston vieressä Kruununhaassa) ja muuta kirjallisuuskamaa ja sujautin SKS:n pahvilaatikkoihin kirjeenvaihtoa, käsikirjoituksia joululehtiä (tiedättehän mitä ovat joululehdet? perheiden tekemiä lehtiä joita annetan tutuille ja sukulaisille) ja vaikka mitä muuta.

Sukulaiseni ei ole siis KOSKAAN heittänyt mitään pois. Arkiston raivaamisesta tuli vähän ristiriitainen olo:

Jos mitään ei säästä, rikkaita arkistoja ei koskaan synny.

Jos kaiken säästää, on pulassa, viimeistään silloin kun putkiremontti tulee.

Itselleni otin lainaan vain Budapest. Kirjailijan kaupunki -kirjan, SKS:n tuotantoa sekin. Nyt keräilen väsymystä aikaista nukkumaanmenoa varten (huomenna on aamuvuoro) ja katselen Provencen luonnossa kertovaa dokumenttia.

Thursday, January 11, 2007

Askelmerkkejä kahdelle tanssijalle

Tarinoiden nimiä on vaikea keksiä. Yksinäytöksinen fantasia kahdelle tanssijalle ei suostu kiteytymään kahteen-kolmeen sanaan. Tanssiteosten nimet ovat yleensä hyviä. Teoksista ja tanssijoista kertovien kirjojen nimet yleensä eivät. Tarinassa tanssijat esittävät teoksen Ritari Siniparran linna, mutta sen niminen kertomus on jo olemassa eikä sitä paitsi kuvaa tarinan koko sisältöä.
Rakastunut tanssija haparoi ja kaatuu piruetit, tuijottaa onnellisena seinille ja juoksee treenien jälkeen portaat alas. Syysnäytöksessä kohtaavat tanssiteoksen tarina ja tanssijan oma elämä. Rakkaus-sanaa en kuitenkaan kirjan nimeen kelpuuta Syksy kirjan nimessä viittaa liikaa vanhuuteen ja kuolemaan, mutta tanssija-aiheinen nimikään ei ole tullakseen.
En keksi, en keksi millään.
Töissä kuusikymppiset miestoimittajat muistelevat kouluaikojaan. Yhden koulukaveri oli erotettu koulusta kahdeksi viikoksi, kun se oli mennyt kihloihin. Toinen kertoi, miten Helsingissä rikkailla tytöillä oli isot asunnot, joissa mahtui pitämään koulutanssiaisia.

Wednesday, January 10, 2007

Märkää metsää

Tänään on Tampere-päivä, käymme ulkoilemassa Kalevan metsissä. Reipas tuuli nostaa aallot Näsijärvellä ihan kunnioitettavan korkeiksi, ei tarvitse sisäveden ollenkaan hävetä mereen verrattuna, varsinkin kun Turussa itse meren äärelle pääsi harvoin.
Kesätyöpaikka ratkesi. M ei ollut kauhean iloinen nykyisen reissaamiseni jatkumisesta, mutta nyt minulla on ainakin 7 kuukautta aikaa päättää mitä sitten ryhdyn tekemään.
Ystävä ilmoitti juuri kihlautumisestaan toisen ystävän kanssa. Oras kyseli taannoin aloiteverstaassaan kommentteja avioliittolain yhdenvertaistamiseksi. Tärkeämpää vielä olisi minusta avioliittoon kuuluvien yhteiskunnallisten ja taloudellisten etuooikeuksien viipymätön purkaminen muihin elämisen muotoihin verrattuna. Näin etenkin yhteiskunnassa, jossa yhä suurempi osa talouksista on yhden aikuisen talouksia ja sukupuolten välinen työnjako vain syventyy. Tuntuu käsittämättömältä, että vielä 2000-luvulla avoparit joutuvat selvittämään viranomaiselle, onko lapsi kyseisen isän oma ja onko äiti maannut viime aikoina kenenkään muun kanssa, kun taas avioliitossa oleva mies lasketaan lapsen isäksi eikä siitä sen enempää.

Monday, January 8, 2007

Hidas käynnistys

Kaksi vuotta sitten tammikuun alussa tuntui, että normaali elämä ei lähde millään käyntiin. Televisiotyön opinnot AMK:ssa olivat päättyneet joulukuussa, ja minun piti ryhtyä tekemään opinnäytetyötä. Yhtäkkiä minulla ei ollut tarpeeksi järjestettyä ohjelmaa, proseminaarikin alkoi vasta helmikuussa. Balettitunneilla toki kävin, mutta se ei riittänyt pitämään käynnissä koko päivää. Sunnuntai-iltaisin makasin ahdistuneena tv:n ääressä ja ajattelin, että en jaksa alkaa soitella haastateltaville, etsiä kirjallisen osan lähteitä, en saa itsestäni irti sitä että ryhtyisin työhön. Maanantai-aamuna M lähti töihin, ja minä makasin edelleen tv:n ääressä ja ajattelin että tämä ei ole totta.
Vähän samanlainen olo oli viime viikolla, kun sopimus työpaikalla loppui ja jouduin yhtäkkiä moneksi päiväksi tamperelaiseen asuntoon, joka on kuukauden verran ollut minun kotini ja jossa olin sitä ennen pistäytynyt nukkumassa noin viitenä yönä. Ei sanomalehteä tai nettiä eikä edes säännöllistä päiväohjelmaa, vain muuton jälkeen epäjärjestyksessä oleva asunto ja kasa hoitamattomia asioita.
Kolme päivää katselin elokuvia dvd:ltä, nukuin keskellä päivää ja välttelin ulos menemistä, siirsin Riikalle luvatun lehtijutun kirjoittamista eteenpäin ja tuskailin jokaista pientä vastoinkäymistä.
Neljäntenä päivänä heräsin kuudelta ja lähdin Helsinkiin töihin.
Tämän vuoksi en usko tosissani freelancerin uraan: välillä vaatii uskomattomia toimenpiteitä, että saan itseni potkittua työvireeseen. Tänään se vaati puoli tuntia suukottelua, puoli tuntia lehden lukemista ja vartin siivousoperaation pikkuveljen huoneessa.
Uuden vuoden lupaus numero yksi: oman työskentelykulttuurin luominen ja siitä kiinni pitäminen. Koskee kaikkia kotona tehtäviä kirjallisia töitä. Vinkkejä itsensä käynnistämiseen otetaan vastaan.
Myöhemmmin:
Kaupunki osaa olla uskomattoman hiljainen sellaisina aikoina kun tulen töihin tai töistä kotiin. Mukulakivet kiiltelevät sateessa, kun odottelen bulevardilla ratikkaa. Varsinainen palkkatyönikään ei ole yhteiskunnan normaalia työtä, semminkin kun sijaistan ilman sopimusta. Normaalia työtä tehdään virka-aikaan.

Kohti Unkaria

Muutan kolmen viikon kuluttua Unkariin kahdeksi kuukaudeksi. Asun Budapestissa Pestin puolella ilman muuta virallista ohjelmaa kuin kirjoittaa. Perustin matkaa varten tämän uuden blogin, jonne kirjaan julkisesti tapahtumia ja vaikutelmia Unkarin-kevään ajalta. Tämä blogi käsittelee paitsi matkailua, myös elämänmuutosta, uuden vuoden lupauksia ja niiden pitämistä, ihmisiä, kirjallisuutta ja journalismia. Tervetuloa!